Vierumäellä

No jopas, aikaa näköjään vierähti taas viikko jos toinenkin. Koitan nyt todellakin saada enemmän aikaa tälle kirjaamispuuhastelulle, raivaan vaikka väkisin kotitöitä tieltä :-)

Aiheena tällä kertaa siis otsikon mukaisesti viikonloppureissu Vierumäelle. Olimme jo hyvissä ajoin alkaneet buukkailemaan viiden hengen poppoon aikatauluja yhteen ja löytäneet marraskuun alusta kaikille sopivan ajankohdan tyttöjen reissulle. Aikataulujen, kyytien, ruokalistojen, ohjelman ja muiden arkisten asioiden tuumaamiseen tarvittiin kaiken kaikkiaan 56 viestiä, ennen kun päästiin matkaan :-) Olimme varanneet hotellimajoituksen sijaan mökin, maksimoidaksemme yhteisen ajan sekä minimoidaksemme hotellikuoleman. Toisaalta kyseinen porukkamme kokoontuu säännöllisen epäsäännöllisesti kokkikerhoilemaan periaatteella "vuoroin vieraissa", joten halusimme myös panostaa tähän yhdessä kokkaamiseen.

Ruoka-ainekset tilasin Kauppakassilta, jotta saisimme minimoitua kantamisvaivan. Hyvä niin, sillä meidän perheen viikon ostosten oheen tilatut ruuat tuotiin kaikkiaan 8 (!) eri muovikassissa. Onneksi Prisman pojat tuppaavat pakkaamaan väljemmin kun meikäläinen, joten lopullinen ruokasaalis oli 2 muovikassin lisäksi yksi kylmälaukku. Niin ja jos tosiaan en heti alussa tullut maininneeksi, matkamme kesti kaikkiaan noin 24h..

Koska mökit luovutetaan asiakkaille vasta kello 14, päätimme startata matkaan kello 12. Hienoisten viivästysten vuoksi pääsimme matkaan noin vartin yli ja huristelimme yhtä kyytiä perille saakka. Saimme samoin tein avaimet mökkiin, missä ensin purimme tavarat, haukkasimme välipalaa ja lähdimme heti ulkoilemaan.

Sää oli mitä mainioin, pakkasta tosin oli noin -1 aste. Aurinko kuitenkin paisteli vielä kauniisti ja reitin varrelle sattui toinen toistaan upeampia näkymiä.

Reippailimme reilun tunnin metsäpoluilla, minkä jälkeen kohmeiset jäsenet kaipasivat jo lämpöä. Mökki löytyi vaivatta mainion paikallistuntemuksen ansioista (ja koska reitin varrella olevat kartat osasivat aina ilmaista, missä kohtaa "tässä olet"-palleroinen majaili). Siemittyämme kupposet glögiä päätimme heppoisen välipalan haihduttua reippailun tiimellyksessä tiehen aloittaa samoin tein iltaruuan valmistamisen.

Jotta jokaisen makunystyröitä olisi mahdollista huomioida, pizza vaihtoehtoisilla täytteillä osoittautui arvonnan voittajaksi. Yhteinen pohjataikina loihdittiin perinteitä kunnioittaen durum-vehnäjauhoista (toim.huom.: pussin kyljessä olevasta ohjeesta saa aivan loistavan pizzapohjan). Yhteistuotteina keiteltiin myös tomaattikastike, muut sai kukin valita ennakkotilauksensa pohjalta. Sen verran jouduimme tekemään tuttavuutta naapurimökissä majailevaan porukkaan, että saimme lainattua pizzapohjataikinaan suolaa. Että ottakee huomioon: ainakaan meidän mökissä ei moista suuretsinnöistä huolimatta ollut.

Torpasta löytyi kylläkin kynttilöitä tunnelmanluojiksi, samoin takkaa olisi ollut mahdollista loimottaa. Kuitenkin päätimme jättää takan tällä kertaa rauhaan, muistelin erään kerran siskoni kanssa kieriskelleeni hiestä märkänä kun yövyimme samanlaisessa mökissä ja takkaa oli poltettu ilta läpeensä..

Ruokailun päätteeksi suuntasimme vielä saunomaan ja loppuilta menikin sohvarykelmällä rötvätessä.

Aamu sarasti synkkänä ja sateisena, joten päätimme jättää ulkoilut sikseen (yhtä seurueemme uhkarohkeaa sauvojaa lukuun ottamatta). Keskityimme perheellisinä nauttimaan rauhallisesta aamusta, hyvästä ruuasta ja kiireettömyydestä.

Eipä aikaakaan kun kello hiipi jo mökin luovutusaikaa ja pakkasimme kimpsumme ja kampsumme takaisin auton takakonttiin. Vettä sateli reippaanlaisesti, ei kuitenkaan suoranaisesti ajokeliä haitaten.

Mitä vinkkejä sitten antaisin Vierumäelle suuntaaville? Ensinnäkin tämä yhden yön visiitti oli aivan liian lyhyt. Kaksi yötä on ihan minimi, kuitenkin täältä kehä 1:n sisäpuolelta paikalle ajaa sen reilu 1,5h, joten melkoisen lyhyeksi jäi aika paikan päällä, Tällä meidän aikataululla myöskään emme jaksaneet suoritua minnekään harrastelemaan. Kävely jäi ainoaksi urhelumuodoksi jo senkin takia, että mökkimme sijaitsi kuntokylän takaosassa eli harrastusfasiliteetteihin pääseminen olisi vaatinut joko autokyydin tai pitkän jalkapatikan. Ruuan määrää on myös to-del-la vaikea arvioida. Tuntui, että takaisin tuli sama määrä kun mitä vietiinkin..

Pienikin irtiotto arjesta on kuitenkin ihan parhautta, joten siihen tämä reissu osui kuin nappi silmään! Kiitos ja kumarrus seuraneideille!!