Lomalla viimeinkin voin ottaa iisimmin :-)

Viikon lomailurupeama alkaa vedellä viimeisiään, naputtelen tekstiä autossa jalat kojelaudalla ja jalkatila tupaten täynnä rompetta. Pikkuhiljaa puolivälin krouvi alkaa lähestyä, Kuopiossa eka pit stop ja sinne saakka mennään jalat ristissä.

Kuvasta on kätsysti rajattu oven roskikseen sijoitetut suklaapatukkakääreet ja pähkinäpussit :-)

Otsakkeen mukaisesti loma teki tehtävänsä, viikko laskettelua, hyvää ruokaa ja juomaa sekä mikä parasta hyvää seuraa takasi aivojen nollaamisen. Tavoitteena ollut 100km hiihtoa jäi tavoitteeksi mutta pääsin sentään laduille (toisin kun siippa ja nabbulat, joille myös pakattiin murtsit mukaan). Kaksi kertaa sain itseni raahattua ladulle, yhteensä tais tulla 20km suksittua. Mutta Ruka on laskijoiden paratiisi joten sen osalta loma täytti kyllä toiveet täysin.

Säät tuppaa näillä(kin) leveysasteilla olemaan aina melkoinen mysteeri joten meitä kyllä Hantta (eli Hannu H.) suosi kun melkein jokaisena päivänä saatiin nauttia auringosta. Päivät muistutti pitkälti samaa kaavaa, aamusta (9:30-10:30) rinteeseen, lounasta joko grillikatoksella tai murkinamestoilla, laskua 15-16:30 saakka, välipalaa sekä saunontaa ja noin seiskalta yhteinen dinneri. Majoituttiin kavereiden kanssa omissa apartementoksissamme ja kokkailtiin vuoroiltoina kämpissä. Illat sujui rattoisasti pitkän kaavan mukaan toteutetuilla illallisilla ja loppumatkasta aivonystyröille hankittiin puuhaa Trivialin muodossa.

Keskiviikkona oli sen verran surkea sää iltapäivällä (eli arska pysyi piilossa ja lunta tuprutteli) joten päätettiin suunnata paikalliselle husky-poro-moottorikelkkatilalle. Retkueen pienimmät (5-9v) valikoivat tuosta valikoimasta koiravaljakon ja koirien kanssa peuhaamisen. Kontakti koiriin oli nenää huumaava, vaatteet saivat kunnon odourin 😉 Pentukoirat napsivat kavereiden pojan toppatakista ihan palasenkin muistoksi ja tilalle jäi repsottava aukko. Jonka käsistän kätevä isäntä tosin paikkasi palasella katu-uskottavaa jesaria.

Reissu kaikkinensa oli varsin onnistunut. Senkin puolesta, että hoodeilla sattui samaan aikaan olemaan paljon tuttuja, jotka onnistuin kaikki bongaamaan. Ala-asteen luokkakaveri löysi mut vikana iltana yömäen hissijonosta, sangen onnistunut bongaus täytyy sanoa. Kuulumisia tuli vaihdeltua ja muutoinkin kyllä ystävät ovat elämän suola :-)

Ruka oli muuttunut melkoisesti 20 vuodessa. Juu, edellisen kerran tuli kyseisellä kohteella vierailtua vanhojentanssien jälkeisenä hiitolomaviikkona, melkein siis päivälleen 20v. sitten. Meni muutama päivä paikallistaessa, missä olimmekaan tuolloin majailleet. Vaikka kaikki muuttuu, yksi on ja pysyy: minttuTazza :-)

Edit. Ei sitten onnistunut tämä päivittäminen kuvien kera autosta käsin eli siirtyi maanantaille..

Uusin jaloin liikkeellä

Lupasin raportoida, kun taannoisella vierailulla GoExpoon sain myös muuta vinkkiä polkupyörien oheen. Kävin meinaan vähän ex-tempore tutkituttamassa jalkani kun satuttiin kulkemaan jonkin fyssari tms. pisteen ohi. En sattunut laittamaan putiikin nimeä ylös, jokin jalka-analyysi sekä pohjallisputiikki enivei oli kyseessä.

Taustana valotettakoon että mulla siis todettiin kesän 2013 korvilla juoksijan polvi ja samanisen oirehtimisen yhteydessä kävin uusien lenkkareiden oston yhteydessä footbalancen jalka-analyysissä. Sain tuolloin informaation, jonka mukaan jalkani (erityisesti oikea) ylipronatoi (mahtaakohan nyt olla kielellisesti oikein ilmaistu :-)) ja sen seurauksena ostin tuolloin Adidaksen Snova Sequence -tossut. Kyseinen malli on melko voimakkaasti tuettu, täydensin tuolloin tossuja ostamalla ne footbalancen pohjalliset. Nuo tossut juoksin melkein puhki ja päivitin syksyllä 2014 kyseisen mallin uudempaan versioon. Niillä juoksentelin sen minkä rasitusvammoiltani kykenin (eli en kovinkaan paljoa, laskeskelin huvikseni, että mittariin tuli viime vuodelta noin 500km..) ja viime kesänä onnistuin vielä vanhojen vaivojen oheen astumaan nilkan nurin :-( Eli tässä ollaan oltu kuntoitumislinjoilla ja kun edelliset vaivat ovat väistyneet, on seuraavat väijyneet kulman takana. Nyt siis viimeisimpänä mä onnistuin viime syksynä saamaan riesakseni polven sisäsyrjään kumman kivun, oletin sen jotenkin olleen yhteydessä tuohon nilkkaan kunnes..

Nyt siis palataan tuohon sunnuntaihin kun astelin askellustani arvioimaan. Sain tulokseksi neutraalit jalat. Olin hieman hämmentynyt joskin tuo oikean polven oirehdinta on toki helpottanut kun talven olen juossut neutraaleilla (kuitenkin hieman tukevilla) maastolenkkareilla. Tämän seurauksena marssin viime lauantaina Mikonkadun Intersportiin Siellä teetätin uuden Footbalance-testin ja tulos oli sama: neutraali jalka. Joten ei auttanut muu kuin istahtaa penkille ja kokeilla repertuaaria uusia tossuja.

Kolmesta mulle tyrkylle otetusta vaihtoehdosta (Asicsin Nimbus, Adidaksen Adizero Boston Boost ja Adidaksen Supernova Glide Boost) päädyin kaupassa ympäri juoksenneltuani tuohon viimeiseen. Ja kaupoille roudaamieni assistenttien (kiitos T&T) suosituksesta en valinnut mustia tossuja vaan kirkkaan korallit.

Tänään oli sitten ihan pakko uhmata "räkis tulee, räkis ei tule"-olotilaa ja käydä näitä uutukaisia ulkoiluttamassa ja voi että kuulkaa! Kyllä on tunne erilainen kun mihinkään ei satu, asfaltti kiiltää ja aurinko laskee. Mikä fiilis! Juoksin reilun 8km (kun taas sekosin suunnitellussa reitissä) ja vauhti oli melkoinen :-) Kyllä näillä vielä kiidetään huippuaikoihin :-)

Tälle viikolle on vielä torstaiksi juoksua tiedossa, huominen taitaa jäädä lihaskunnolle. Perjantaina suunnataan viikoksi lomailemaan, joten juoksua tuskin tulee harrastettua mutta laskettelua ja hiihtoa sen sijaan ohjelmassa. Koitan saada jotakin reportaashia sieltäkin kirjattu, suattaapi vaan olla että lomamoodissa ei jaksa koneelle raahautua. Mutta sen jälkeen sitten viimeistään juttuja taas tiedossa.

Letkeää tiistaita!

Mun menot vs. muiden menot

Pohdiskelin viime viikon sunnuntaina tätä kyseistä teemaa ja vasta nyt sain sopivan ajan aiheesta kirjoittamiselle. Nimittäin juokseminenhan on noin pääasiassa ihan koska vaan ja mihin ajankohtaan tahansa ujutettavissa oleva harrastus. Noin niin kun käytännössä. Mutta itselle on ainakin alkanut muodostua jonkinmoinen rutiini lenkkien ajotuksen kanssa, lapsiperheessä kun ruuhkavuosien aikaan ei sitä vapaa-aikaa ole ihan joka nurkalla tyrkyllä. No, asiahan heräsi sitten siitä, kun sunnuntaina samaan aikaan mun lenkin (siis sen suunnitellun) olisi pitänytkin lähteä kuskaamaan neitiä jumppaan siipan esteestä johtuen. Kun samaan syssyyn saatiin tyttären jumppakaverin vanhemmilta viesti että ovat reissuilemassa jä siis vaihtoehdoksi mun lenkki vs. tyttären jumppa.

Periaatteessa mun lenkkiä olisi ollut mahdollista justeerata, mutta.. Olin herännyt aamulla siten, että tankkaus olisi kohdillaan juurikin etukäteen tuumatun lenkin ajoituksen kanssa. Eli samalla olisi pitänyt ruveta pohtimaan uudemman kerran syömistä (tavoitteena ei siis ollut kympin pyörähdys vaan 20km pitkis). Ja aikatauluttamaan koko päivää uudelleen. Olin itsekäs. Jumppa jäi ja minä menin lenkille.

Mutta oliko fiilis hyvä? Nooh.. Kevyesti kulki, muutamat huikat otin pullosta juotavaa ja koko matkan suunnittelin tätä kirjoitusta. Eli tulinpa tuumanneeksi, että tavallaanhan tämä juoksu kuitenkin on aikataulutettua. Ja toisaalta jos sen vaikka vaan laittaisi kalenteriin ylös (kellonaikoineen kaikkineen) niin itse asiassa olisihan se sitten ihan verrattavissa muihin säännöllisiin harrastuksiin.

Mistä sitten aasinsiltana tulikin mieleen, että tässä piilee se jutun juoni: kun juokset yksin voi lenkkiä siirrellä oman mielen mukaan. Mutta jos meneekin sopimaan lenkkireissun kaverin kanssa, tulee hommaan selkeästi jo enemmän aikataulupainetta. Eikä sitä noin vaan lähdetä muuttelemaan. Samalla kynnys jättää juoksu väliin nousee korkeammaksi, kun tietää jonkun muun nähneen sen vaivan että on raivannut allakastaan juuri kyseisen ajankohdan yhteiselle harrastamiselle.

Mutta ettei nyt jäisi sitä kuvaa, että olisin koko sunnuntain maannut itseruoskinnan alhossa, lähdettiin siitä neidin kanssa Messukeskukseen GoExpoon (neidin sai houkuteltua paikalle metrilakuilla, on noi niin helppoja :-)). Monella foorumilla parjatut geimit oli mun kannalta oikein onnistuneet, sain vinkkejä fillarikaupoille ja kävin askelklinikalla. Missä muuten paljastui mielenkiintoinen asia. Mutta se johtaa taas uuteen tarinaan, joten jääköön seuraavan kirjoituksen aiheeksi.

Edellisen viikon urheiluihin tuli mutkia matkaan yllättävän vatsataudin myötä, mutta sain sentään jotain aikaiseksi :-)

Tiistai: lihaskuntoa (kahvakuulaa, jumppapalloa ja kuminauhaa)
Keskiviikko: lenkki 10,3 km
Torstai: lihaskuntoa (saman tyyppistä kun tiistaina)
Perjantai: aamulenkki 5 km
Sunnuntai: lenkki 20,3 km

Tällä vkolla joku kumma räkätauti yrittää päästä päälle, oon yrittänyt ottaa rennosti kun ens viikolla lähdetään Rukalle lomailemaan. Siellä en ajatellut sairastaa, joten tän vkon juoksut taitaa jäädä tuohon eiliseen 5 km testijuoksuun sekä yhteen hassuun lihaskuntotreeniin. Keeping the thumbs up että tämä outo "kurkkutuntuma" menee pian ohi.

PS: Noista kuvista: eivät ole lenkin aikana napattuja :-). Satuin tällä viikolla olemaan Töölönlahden hoodeilla keskellä kauneinta aurinkoista päivää ja nappasin muutaman tunnelmakuvan.