Vauhtia, vauhtia

Sus siunakkoon kun  pukkasi sitten koko kevään kestäneen taudittoman kauden päätteeksi juuri ennen lomia meikäläiselle angiina! Että sellainen lastentauti nyt sitten vaihteeksi.. En kyllä muista koskaan ennen moista sairastaneeni, ainakaan tällaisella tautikirjolla, mutta oppia ikä kaikki. Suosittelen lämpimästi, että jos viidettä päivää kurkkuun sattuu ja ääni on kuin pubiruusulla (etkä moisessa ole viihtynyt) vierailemaan valkotakkisen pakeilla. Voi mennä ennenkin, mä vihdoin 5 päivän jälkeen tajusin, että nyt on tosi kyseessä. Sain penisilliinikuurin ja saigonia (=määräyksen suunnata kotiin lepäämään ympäröiviä kansalaisia tartuttamasta). Day 2 menossa ja heti helpottaa. Kun vaan päänsärky ja ylenpalttinen vetämätön olo vielä häipyisivät..

No enivei, en tätä stooria tänne tullut raapustelemaan vaan kertomaan muutamia vinkkejä, millä itse olen onnistunut omaan juoksuvauhtiini vaikuttamaan. Vinkit eivät ole omiani, suurimman osan ole onnekkaasti saanut pian ex-työkaveriltani (kulkee nimellä peetee) joten laitetaanhan sitten hyvä kiertämään.

Numero 1: VETOTREENIT

Juu, ei ole kivoja nämä, mutta voin vannoa että näiden avulla vauhti kiihtyy. Varmasti. Myös minä onnistuin, onnistut varmasti sinäkin. Itse olen noudattanut yllä mainitulta kollegalta saatua 5x5000 m lyhyillä palautuksilla ohjetta, mulla nuo lyhyet palautukset ovat joko olleet kentällä 400 m tai metsässä noin 1,5 min. Täällä tautivuoteella kärvistellessä oon hamstrannut uusia lehtiä (yksi tosin tipahti ihan postiluukusta) ja uusimmasta KuntoPlussasta löysin tällaisen version:

Vaikuttaa mainiolta ohjeelta, jota voi siis soveltaa oman vauhdin mukaiseksi. Tuossa ei moista mainita mutta voisi myös kokeilla yhdistää noita kahta versiota, eli 1000 m + 2-3 min palautus + 500 m + 1-1,5 min palautus ja sitten toistaa samaa muutaman kerran.

Itse ainakin olen huomannut, että näissäkin vaihtelu on parasta ettei tule tympääntymistä. Ensin ajattelin, etten missään nimessä mene kentälle mutta siellä kierrosten ja matkan laskeminen on huomattavasti helpompaa kun poukkoilevan gps-signaalin kanssa temppuilu. Että suosittelen urheilukenttää tai jotakin selkeää esim. 500 m koirapuiston/muun puiston ympäri menevää reittiä.

Vinkki 2: LIHASKUNTO

Ajoin pari kesää sitten itseni suohon tikkaamalla vain lenkkejä enkä tehnyt mitään muuta. Juoksin vaan ja ainoastaan. Rasitusvamma (tai no monikossa) ajoi fyssarin pakeille ja sieltä saaduilla vinkeillä olen sittemmin raivannut 1-2 kertaa viikossa aikaa lihaskunnon ylläpitoon.

En itse käy millään salilla, kotiin olen hommannut riittävät välineet joilla tulen toimeen. Mun setti on askeettisuudessaan seuraava: joogamatto, 2 kahvakuulaa (7,5kg ja 10 kg), 3 kilon käsipainot, vastuskuminauha, jumppapallo sekä tasapainotyyny. Itse teen aika paljon harjoitteita omalla kehonpainolla, edellä mainittujen oheen.

Ohjelmia pyrin varioimaan säännöllisesti jottei tule kyllästymistä. Hyviä ohjeita olen saanut ostelemistani lehdistä ja kun niitä kuukauden välein aina tulee uusia niin samalla voi päivittää ohjelman. Uusimat versiot Fit-lehdestä ja MeNaiset sportista sain vasta tänään, eli mitään suoraa vinkkiä ei ole tässä jakaa.

Juoksuvinkkejä tuolta KuntoPlussasta ehdin lukea ja ainakin puoleen väliin mennessä olin saanut tuon yllä mainitun intervallivinkin taskuuni.

Vinkki 3. MONIPUOLISUUS

Siinä missä jo edellisessä vinkissä mainitsin ettei kannata pelkästään juosta vaan lihaskunto on myös tärkeää, muut lajit kannattaa ainakin silloin tällöin muistaa ottaa mukaan repertuaariin. Pari kesää sitten tikatessani lenkkejä kadotin kipinän juoksemiseen. Silloin tauko teki tehtävänsä ja nyt olen jättänyt suorittamisen sikseen ja yrittänyt tehdä muutakin kun vain juosta.

Pyöräily kuuluu mulla päivittäiseen ohjelmistoon, kiitos lyhyen työmatkan (6,5 km). Pyörällä tulee eri tavalla rasitusta jaloille ja ainakin itse olen todennut pyöräilyn olevan hyvö keino palautua myös esimerkiksi rankan kisan jälkeen.

Jos vaan tässä lähellä olisi tarjolla niin varmaan menisin kokeilemaan cross fit-tuntia. Juoksukaverini on moiseen hurahtanut ja sen verran silmät säihkyen treeneistä kertoi, että voisin mieluusti käydä kokeilemassa. Pitänee pitää silmät auki jos jonekin pääsisi lajia kokeilumielessä tsekkaamaan.

Monipuolisuuden alle voi laittaa myös vaihtelevat vauhdit lenkeissä. Itselle mukavaa vaihtelua tuo lenkkeily kaverin/kavereiden kanssa. Tällöin tulee väkisinkin hidastettua vauhtia kun samalla vaihtaa kuulumisia.

Loppuun vielä fiiliskuva. Meikäläinen on kaveripiirissä tunnettu siitä, että kisan jälkeen pitää olla korvapuustia maalissa tarjolla. Vuoden vaihteessa siirryin oireilevan vatsan myötä gluteenittomalle ruokavaliolle ja siitä lähtien olen tätä kanelipullahimoani torpannut kolmen kaverin korvapuustijäätelöllä. Mutta mutta, nyt löytyi ohje, minkä avulla sain leipastua gluteenittoman version tuosta ihanasta herkusta. Ulkonäkö ei ole se kaikkein hurmaavin, mutta ah, se maku :-)

Mikäli ohje kiinnostaa, löytyy se täältä. Meillä ei raesokeria kaapista löytynyt mutta pähkinärouhe ajoi saman asian.

Näiden vinkkien kera toivottelen tässä kaikille samalla hyvää juhannusta. Toivon mukaan yöttömät yöt vievät taudinrippeet mennessään ja ensi viikolle (viimeinen viikko ennen lomaa) saisi taas urheilua kalenteriin. Hoppas så!

Ennätykset on tehty.. rikottaviksi :-)

No jopas se venyt taas pitkäksi tämä kirjoitusten väli.. Mitä lie muuta puuhaa ollut kun ei vaan ole saanut irroitettua aikaa kuulumisten päivittämiseen. No, yritän sitten tässä koota kaikkea mahdollista ylös kuluneiden kuukausien ajalta, toivottavasti vielä on muistissa kaikki olennaisimmat.

Juoksussa pysytään, muutahan ei oikeastaan kuulukaan kun siihen liittyvää :-) Kevät meni kaikkinensa aika vauhdikkaasti ja justhan se pääsiäinen oli.. No, taitaa siitä tovi olla kuitenkin mennyt, sen verran vehreältä tuo pihamaa näyttää.

Pääsiäisen jälkeen oli tosiaan muutama viikko tän vuoden ensimmäiseen juoksukisaan. Olin taas parin vuoden tauon jälkeen uskaltautunut uhmaamaan keväällä usein vaivaavaa flunssakarmaa ja ilmoittauduin Länsiväyläjuoksuun. Mainostavat sitä ihan julkisestikin kisakauden avausturnauksena :-), sopi siis enemmän kun mainiosti tän vuoden allakkaan.

Juoksusää oli mainio, alla vasta ostetut Adidas Boston boostit (joilla ennen kisaa kävin heittämässä vajaan 10 km testilenkin) ja sellanen olo että tänään lähteen. Alussa lähdin aika kovaa painamaan, mutta kun hyvältä tuntui annoin vaan mennä. Maalissa kello näytti 17,7 km matkan taittuneen 1:18:18 aikaan. Viimeinen kilsa meni kun siivillä, paukkuja olisi ollut pidempäänkin matkaan.

Tuliterät tossut siivittivät ensimmäiseen ennätysvauhtiin.

Tästä kisasta ei mennyt kun vajaa viikko kun päätettiin ex-tempore mennä siskon kanssa kisaamaan Paloheinään wappujuoksuun. Sisko päätyi (fiksumpana) valitsemaan tarjolla olleista vaihtoehdoista 5 km matkan, meikäläinen valitsi 10 km reissun. Ensimmäisen kerran sain kevään aikana juosta t-paidassa, muutoin kisa olikin sitten kaukana kuuluisasta juoksusta nauttimisesta..

Reitti oli 5km, minkä kympin taivaltajat kiersivät kahdesti. Ensimmäisen kierroksen jälkeen kuuluttajan kannustaessa mua seuraavalle kierrokselle olisin niin paljon mieluummin suksinut tieheni koko radalta. Sen verran tiukkaa vauhtia olin lähtenyt pitämään että ekan kiekan jälkeen tuntui, ettei voimat yksinkertaisesti riitä.  Mutta luonne kun velvoittaa, ei muu auttanut kun nykiä tossua toisen eteen.

Ikinä en ole niin voipuneena hoipperoinut maaliviivalle ja jos edeltä maaliin saapunut siskoni ei olisi mua kirittänyt viimeistä 50 metriä olisin varmaan kävellyt. Mutta kuten sanonta kuuluu, lopussa kiitos seisoo: kympin ennätys aikaan 43:32 :-) Vihdoin se maaginen 45 min tuli alitettua.

Ennen kun siirryn kynäilemään kisaraporttia eilisestä HHM 2016 kisasta listattakoon tähän väliin vielä pari muuta ennätystä kevään ajalta. Kollegan jänistyksestä kävin toukokuun alussa iskemässä cooperista 3000 m ja HKV:n aikuisten yleisurheilukoulun päätöskisailussa kävin haastamassa itseni kamalimmalla mahdollisella matkalla, 800 metrillä. Tuonkin matkan onnistuin kellottamaan ennätyslistalle aikaan 2:45. Joten eihän tästä kevään "päätöskisasta" aka vuoden tavoitteesta voinut tulla muuta kuin loistava. Vaikka alku ei todellakaan lupaillut hyvää..

Loistavasti menneen reenikevään katkaisi kaksi viikkoa ennen HHM kisaa vasemman isovarpaan tyveen pudonnut metallinen pyykkikori. Voitte uskoa sen kirosanojen määrän sekä harmituksen, kun omasta kämmistä johtuen koppa lipesi aiheuttaen massiivisen mustan kynnen. Seuraavalla viikolla kynnen ympäryksen alettua punehtumaan uhkaavasti jouduin nöyrtymään ja kääntymään lääkärin puoleen. Isommaksi harmitus vaan muuttui, kun lääkäri tokaisi tylyyn sävyyn: "Kannattaa alkaa henkisesti varautumaan siihen, ettet pääse kisaamaan". Kouraan lyötiin antibiootit ja käsky hakea sidetarpeita apteekista.

Huoltaen ja hoivaten mustaa varvastani käsittelin päivittäin, napsin antibiootit ja särkylääkkeet sekä treenasin korvaavilla (pyöräily ja lihaskunto) yrittäen edelleen pitää itse kisan mahdollisena. Kun varvas ei vaikuttanut olevan mistään moksistaan, päätin saalistaa sen kuuluisan "toisen mielipiteen". Uuden lääkärikonsultaation seurauksena painelin jälleen jo tutuksi käyneeseen apteekkiin, tällä kertaan hakemaan leukotapea. Lääkäri antoi sen kuuluisan lähtöluvan, keskeytti antibioottikuurin tarpeettomana ja minä painelin heti innoissani teippiä hakemaan.

Viimeinen viikko meni sitten jännittäessä että onko kurkussa oleva outo tuntuma alkavaa flunssaa vaiko lumeoireita. Kyseisestä "oireesta" johtuen jäi viimeisen viikon kaikki harjoittelu kokonaan väliin ja vasta kisapäivän aamuna tein päätöksen, että viivalle lähden.

Aikainen aamu sopi mulle hyvin, kun normaalistikin arkisin herään kuuden jälkeen. Kello soi vähän kuuden jälkeen, aamupalaksi perinteistä rahkajugurttia ja granolaa, palanen leipää, muki kahvia ja lasi vichyä. Vaatteet ylle ja matkaan.

Koska työmaani sijaitsi lähellä starttipaikkaa, päätin tavarasäilytyksen sijaan vielä kamat työpaikalle. Sain samalla rauhassa arpoa päivän vaatetusta ja hoidella venyttelyt sisällä. Samaan kisaan ilmoittautunut kollega saapui vartin mun jälkeen kamojaan tuomaan ja arvottiin siinä yhdessä varustusta. Päädyin aamusta lisäämään pitkähihaisen päälleni, sillä ulkona tuuli sen verran etten alkua uskaltanut lähteä palelemaan. 

Toivotettiin kollegan kanssa toisillemme hyvät juoksut ja suuntasimme kumpainenkin omiin karsinoihimme :-) Päädyin valitsemaan 1:35 jänikset, melkoisella riskillä, kunto kun oli tässä vaiheessa vieläkin ihan arvioitus. Mutta kun matkaan lähdettiin, tuntui juoksuvauhti oivalliselta ja rennolta. 

Alkumatka menikin hyvin, jokaisella juottolalla naukkasin pari kulausta urheilujuomaa. Enempään en uskaltanut ottaa, edellisvuoden hölskyvät nesteet oli edelleen tuoreessa muistissa. Reitti oli tuttu, käytiin se kaverin kanssa kiertämässä pari viikkoa aikaisemmin, joten tiesin varsin hyvin missä kohtaa haastavimmat kohdat ilmaantuvat. Silti kunnon heikkeneminen osasi yllättää ja 15 km kohdalla piti antaa jänisten mennä ja lähteä vaan omaa vauhtia nykimään loppua kohden. 

Viimeiset 2 km oli jo ihan vaan loppuun mennään eikä meinata -fiiliksellä. Jäniksiä en silmistäni päästänyt vaikka menivätkin ainakin 100m edellä. Maalisuoralla oli perinteisesti tuttuja kannustamassa, minkä voimin maalisuora sujui endorfiinipöllyissä. Maalissa kiittelin jäniksiä, keräsin mitalin sekä muut jaossa olleet tilpehöörit. Loppuajan katsoin vasta saatuani kannustusjoukot ympärilleni: 1:35:29! Edellinen ennätys parani peräti 6min! Olin aivan fiiliksissä!!

Maalialueelta siirryin joukkojeni kanssa hakemaan tavaroitani ohviisilta. Vointi oli kerrassaan mainio, aurinko paistoi ja päivä oli vasta edessä.

Tänään onkin sitten ollut jalat melkoiset pökkelöt, vaan on tämä niin sen arvioista. Saa nähdä, onko näistä enkoista enää parannettavaa, yritystä ainakin aion jatkaa. Sen verran oli hieno tapahtuma jälleen tuo HHM että pistin tänään ilmoittautumisen sisään ensi vuodelle. Syksyllä on vasta kaksi midnight runia maksettuna, mutta kalenteriin laitoin jo varuiksi tuon Rantamaratonin. Josko sinne vielä intoutuisi reenaamaan ettei mene koko kesä ihan hunningolle ;-)