Vierumäellä

No jopas, aikaa näköjään vierähti taas viikko jos toinenkin. Koitan nyt todellakin saada enemmän aikaa tälle kirjaamispuuhastelulle, raivaan vaikka väkisin kotitöitä tieltä :-)

Aiheena tällä kertaa siis otsikon mukaisesti viikonloppureissu Vierumäelle. Olimme jo hyvissä ajoin alkaneet buukkailemaan viiden hengen poppoon aikatauluja yhteen ja löytäneet marraskuun alusta kaikille sopivan ajankohdan tyttöjen reissulle. Aikataulujen, kyytien, ruokalistojen, ohjelman ja muiden arkisten asioiden tuumaamiseen tarvittiin kaiken kaikkiaan 56 viestiä, ennen kun päästiin matkaan :-) Olimme varanneet hotellimajoituksen sijaan mökin, maksimoidaksemme yhteisen ajan sekä minimoidaksemme hotellikuoleman. Toisaalta kyseinen porukkamme kokoontuu säännöllisen epäsäännöllisesti kokkikerhoilemaan periaatteella "vuoroin vieraissa", joten halusimme myös panostaa tähän yhdessä kokkaamiseen.

Ruoka-ainekset tilasin Kauppakassilta, jotta saisimme minimoitua kantamisvaivan. Hyvä niin, sillä meidän perheen viikon ostosten oheen tilatut ruuat tuotiin kaikkiaan 8 (!) eri muovikassissa. Onneksi Prisman pojat tuppaavat pakkaamaan väljemmin kun meikäläinen, joten lopullinen ruokasaalis oli 2 muovikassin lisäksi yksi kylmälaukku. Niin ja jos tosiaan en heti alussa tullut maininneeksi, matkamme kesti kaikkiaan noin 24h..

Koska mökit luovutetaan asiakkaille vasta kello 14, päätimme startata matkaan kello 12. Hienoisten viivästysten vuoksi pääsimme matkaan noin vartin yli ja huristelimme yhtä kyytiä perille saakka. Saimme samoin tein avaimet mökkiin, missä ensin purimme tavarat, haukkasimme välipalaa ja lähdimme heti ulkoilemaan.

Sää oli mitä mainioin, pakkasta tosin oli noin -1 aste. Aurinko kuitenkin paisteli vielä kauniisti ja reitin varrelle sattui toinen toistaan upeampia näkymiä.

Reippailimme reilun tunnin metsäpoluilla, minkä jälkeen kohmeiset jäsenet kaipasivat jo lämpöä. Mökki löytyi vaivatta mainion paikallistuntemuksen ansioista (ja koska reitin varrella olevat kartat osasivat aina ilmaista, missä kohtaa "tässä olet"-palleroinen majaili). Siemittyämme kupposet glögiä päätimme heppoisen välipalan haihduttua reippailun tiimellyksessä tiehen aloittaa samoin tein iltaruuan valmistamisen.

Jotta jokaisen makunystyröitä olisi mahdollista huomioida, pizza vaihtoehtoisilla täytteillä osoittautui arvonnan voittajaksi. Yhteinen pohjataikina loihdittiin perinteitä kunnioittaen durum-vehnäjauhoista (toim.huom.: pussin kyljessä olevasta ohjeesta saa aivan loistavan pizzapohjan). Yhteistuotteina keiteltiin myös tomaattikastike, muut sai kukin valita ennakkotilauksensa pohjalta. Sen verran jouduimme tekemään tuttavuutta naapurimökissä majailevaan porukkaan, että saimme lainattua pizzapohjataikinaan suolaa. Että ottakee huomioon: ainakaan meidän mökissä ei moista suuretsinnöistä huolimatta ollut.

Torpasta löytyi kylläkin kynttilöitä tunnelmanluojiksi, samoin takkaa olisi ollut mahdollista loimottaa. Kuitenkin päätimme jättää takan tällä kertaa rauhaan, muistelin erään kerran siskoni kanssa kieriskelleeni hiestä märkänä kun yövyimme samanlaisessa mökissä ja takkaa oli poltettu ilta läpeensä..

Ruokailun päätteeksi suuntasimme vielä saunomaan ja loppuilta menikin sohvarykelmällä rötvätessä.

Aamu sarasti synkkänä ja sateisena, joten päätimme jättää ulkoilut sikseen (yhtä seurueemme uhkarohkeaa sauvojaa lukuun ottamatta). Keskityimme perheellisinä nauttimaan rauhallisesta aamusta, hyvästä ruuasta ja kiireettömyydestä.

Eipä aikaakaan kun kello hiipi jo mökin luovutusaikaa ja pakkasimme kimpsumme ja kampsumme takaisin auton takakonttiin. Vettä sateli reippaanlaisesti, ei kuitenkaan suoranaisesti ajokeliä haitaten.

Mitä vinkkejä sitten antaisin Vierumäelle suuntaaville? Ensinnäkin tämä yhden yön visiitti oli aivan liian lyhyt. Kaksi yötä on ihan minimi, kuitenkin täältä kehä 1:n sisäpuolelta paikalle ajaa sen reilu 1,5h, joten melkoisen lyhyeksi jäi aika paikan päällä, Tällä meidän aikataululla myöskään emme jaksaneet suoritua minnekään harrastelemaan. Kävely jäi ainoaksi urhelumuodoksi jo senkin takia, että mökkimme sijaitsi kuntokylän takaosassa eli harrastusfasiliteetteihin pääseminen olisi vaatinut joko autokyydin tai pitkän jalkapatikan. Ruuan määrää on myös to-del-la vaikea arvioida. Tuntui, että takaisin tuli sama määrä kun mitä vietiinkin..

Pienikin irtiotto arjesta on kuitenkin ihan parhautta, joten siihen tämä reissu osui kuin nappi silmään! Kiitos ja kumarrus seuraneideille!!

Pyöräilyssä mukana

No johan tämä aika taas on vierähtänyt melkoisesti edellisestä kynäilystä.. Aiheita suhisee pitkin päivää aina mielessä vaan ajan raivaaminen itse kirjoittelulle tuppaa olemaan kiven alla. Mennään sitten näillä illan viimeisillä hetkillä että tulee edes jotakin kaapaistua kasaan.

Oon kovasti yrittänyt viritellä uusia kuvioita tämän juoksutottumuksen tilalle ja suhteellisen hyvin olen onnistunutkin, pimenevistä illoista huolimatta. Edelleen singerrän ahkerasti työmatkaa pyörällä minkä lisäksi olen palannut SATSin palveluiden pariin. Ei sillä että taukoa kyseisestä putiikista olisin varsinaisesti koskaan edes ottanyt mutta sanotaanko näin että hankin rahoilleni vaihteeksi vastinetta :-)

Päätin nyt satsata taannoisen fyssarin palautteen mukaisesti lihaskuntopuoleen ja ahkerimmin olenkin käynyt ihan vaan salilla. Löysin vanhasta Fit-lehdestä oivallisen saliohjelman, jonka itse asiassa skannisin talteen. Ei tartte aina tuota koko lehteä hiissata matkaan mukaan.

Saleilun oheen olen käynyt myös melkein vuoden tauon jälkeen bodypumpissa. Edelleen on sunnuntaisen tunnin jäljiltä paikat lievässä jumissa, kummasti kestää tämä palautuminen.. Samoin joogailun otin taas mukaan kuvioihin. Nämä lajit tuntuvat sopivan hyvin yksiin tuon pyöräilun kanssa, se kun tuntuu vievän sen verran hyvin mehut etten taitaisi mitään ihan hirveää rääkkiä enää sen päälle jaksaa vetää. Matkaa mulla päivittäin tulee edes-takaisessa matkassa semmoinen 18km, mukana on todella vaihtelevaa maastoa.

Mutta otsikkoon palatakseni ajatus oli hieman avata tätä työmatkapyöräilun logistiikkaa. Olen yrityksen ja erehdyksen kautta saanut suhteellisen toimivan setin poimittua kokoon. Kuljetan joka päivä repussa mukana seuraavan päivän vaatteet sekä meikit, muun tavaran pyrinkin sitten minimoimaan. Meillä on töissä pukuhuoneessa lukolliset kaapit, mistä olen eurolla lunastanut yhden vakikäyttöön. Kaapissa säilytän päivittäiskosmetiikkaa sekä pesuaineita ja tietysti pyyhkeen.

Meikkipussin olen myös karsinut minimiin. Alla oleva setti riittää mainiosti työmeikiksi. Valikoimasta löytyy pihistä ja panosta sarjan tuotteita sulassa sovussa :-)

Tarkoituksenani on panostaa pyörälaukkuun, tällä hetkellä aikomuksenani on satsata tähän. Forumin Intersportiin saamani lahjakortti on edelleen lunastamatta kyseisen putiikin oltua remontissa (ja samalla valikoiman ollessa melkoisen niukka) mutta tänään uudistuneena avannutta kauppaa on tarkoitus koittaa ehtiä huomenna visiteeraamaan. Toistaiseksi olen onnistunut änkemään omaisuuteni tähän vuosia uskollisesti palvelleeseen Davidin reppuun, mikä asennan matkan ajaksi pyörässäni kiinni olevaan lastenistuimeen.

Haasteen tavaran kuskaamiselle aiheuttaa myös työpaikalla remontin alla oleva ravintola, minkä johdosta joudun kuskaamaan ylimääräistä takkia mukanani. Ravintolat kun eivät sijaitse sisäkautta kuljettavilla etäisyyksillä ja näillä viimoilla ei oikein huvita säätä uhmata pelkillä sisävaatteilla. Näppärä Mangon pieneen tilaan menevä kevyttoppatakki on mitä mainioin tähän tarkoitukseen.

Muutoin pyrin kuljettamaan isomman satsin tavaraa noin kerran viikossa työpaikalle. Viime viikolla matkaan lähti aamupuuroainekset, millä olen saanut hyvin aamiaisen laitettua vielä tälläkin viikolla. 

Nyt kun muutoin alkavat palaset pyöräilyn osalta olemaan paikalla meni sitten sään herra puhaltamaan kunnon huurut taivaalle. Nyt haastetta aiheuttaakin tuo pukeutuminen. Toistaiseksi, kun pakkasta on ollut vain -1 aste, olen edelleen pärjännyt talvijuoksutrikoilla, kerrastolla ja hiihtotakilla. Anopin tekemät säärysimet ovat myös ahkeralla käytöllä, samoin jo aikaisemmassa postauksessa mainitsemani Asicsin gore-lenkkarit. Haaveilen keväällä hankkivani lukkopolkimet, mutten enää näille keleille moisia taida uskaltaa hankkia.

Alkuperäisenä aikomuksenani oli lopettaa tämä työmatkapyöräily talven tuloon vaan taidan olla moiseen lievästi jänyt koukkuun. Arvon siis kuumeisesti laittaakko nastat ja jatkaa vielä tovi vaiko luovuttaa ja siirtyä bussikansalaiseksi. Tiedä häntä! Ainakin ensi viikko menee näemmä vielä hyvillä keleillä.

Kisakatsomossa Vantaan maratonilla

Koska lääkäri ei myöntänyt lupaa lähteä lunastamaan maksamaani Vantaan maratonin puolikkaan juoksua, jouduin tyytymään tällä kertaa seuraamaan kisaa nauhan toiselta puolen. Päätin kuitenkin lähteä kisapaikalle kannustamaan kavereita juoksussa ja samalla huolehtimaan juoksijoiden huoltotoimenpiteistä.

Sää oli ulkoisesta (ankeasta) näkymästään huolimatta mitä oivallisin juoksua ajatellen. Asteita oli noin +10, sateesta ei tietoakaan, ei tosin auringostakaan, kun starttasimme matkamme kohti Tikkurilassa sijaitsevaa urheilupuistoa. Tuumailimme auton mukaan ottamisen järkevyyttä, mikä osoittautui täysin turhaksi. Paikan päällä parkkipaikkoja oli hyvin tarjolla, joten paikan etsimiseen ei kulunut lainkaan aikaa.

Päätin käydä samaisella reissulla tiedustelemassa kuinka toimin lääkärintodistuksen kanssa eli kiepsahdimme ensin kisakanslian kautta. Täytyy myöntää, että fiilis alkoi sen verran nousta että jos jalka olisi mitenkään osoittanut toipumisen merkkejä, olisin kiskaisuut numerolapun paitaan ja suunnannut reitille. Vaan toisin täytyi tällä kertaa tehdä..

Kisakansliasta selvittyämme kaverit veivät ylimääräiset tavarat säilytykseen ja lähdimme rakennuksen ulkopuolella kulkevan reitin varrelle päivystämään maratonille jo pari tuntia aikaisemmin lähtenyttä kaveriamme. Onnistuimmekin tovin väijynnän jälkeen bongaamaan reippaan juoksija, joka huuteli iloisesti ohi meneessään että "vielä on 21 kilsaa edessä".

Suksivoiteet esille :-)

Kello alkoi tässä vaiheessa raksuttaa jo kohti puolimaratonin lähtölaukausta ja ämyreistä huudeltiin kutsuhuutoja startin suunnalla järjestettävälle lämmittelylle. Päätimme lähteä kohti starttia ja katsastaa samalla, millaista jumppaa siellä olisi tarjolla.

PekkaNiska oli hiissannut lavan avulla jumpparin juoksijoiden yläpuolelle, mistä liikkeet sekä ohjeistavat käskyt kuuluivat ja näkyivät selkeästi. Liityimme jumppaavan massan jatkoksi (myös meikäläinen, jonka kevyt trikoovarustus alkoi tässä vaiheessa kaivata jo täydennystä).

Tässä vaiheessa päätin toivottaa molemmille kavereille hyvät juoksut ja suunnata hieman startista etäämmälle seuraamaan lähtöä. Muutama muukin oli samoin aikein liikkeellä, onnistuin kuitenkin löytämään sopivan rakosen kamerani kanssa.

Koska tiesin kavereiden viettävän reitillä tovin, päätin lähteä pienelle reippailukävelylle lämmittelemään tässä vaiheessa jo melko kohmeisiksi muuttuneita jäseniäni. Tikkurila on lapsuuden ajoilta sen verran tuttu paikka että osasin suhteellisen helposti suunnistaa paikalliselle kävelykadulle. Ajattelin hankkia juoksija-rouville pientä evästystä maaliin joten kuljin kohti tuttua raittia.

Hieman oli seutu muuttunut sitten lapsuuden päivien, poissa olivat Tiimari, Intersport, Carrols sekä muut aikanaan niin tutuiksi tulleet kaupat. Ruokakauppa sentään oli edelleen paikallaan, mistä pääsin noutamaan pepsiä, keksejä ja nachoja. Ostokset tehtyäni kello olikin sen verran jo hurstellut eteenpäin, että päätin rivakasti hipsiä takaisin juoksutapahtuman nurkille. 

Olin jo kaupoille mennessäni bongannut maalin lähettyviltä juoksureitille kuuluvan ylikulkusillan ja päätin jäädä sen nurkille kavereita tähyilemään. Paikka olikin mitä mainioin, sillä näkyvyyttä löytyi molempiin suuntiin.

Juoksijoita kulki ohi tasaisena virtana. Keltaiset ja valkoiset laput erottivat maratoonarit puolikkaan koitoksen osallistujista, tosin näin tähystäjänä askeleen lennokkuus kertoi myös aika paljon takana olevasta matkamäärästä.

Sulhanen karkuteillä :-)?

Kun kaverit (sekä eräs minut kameroineni bongannut entinen kollega) olivat ohittaneet tarkkailupisteeni päätin siirtää sijaintini lähemmäs maalia. Ajattelin jäädä taas hieman kauemmas tarkkailemaan loppukirejä sekä bongaamaan mahdollisia huippusuorituksia.

Täytyy kyllä todeta, että huippuajat vaativat huippujuoksun! Ihan uskomattomia loppukirejä onnistuin näkemään. Ja mikä vauhti noilla juoksijoilla on vielä yli 21 kilometsin taivalluksen jälkeen. En kyllä itse moiseen pystyisi!!

Pian ensimmäinen kaveri kurvasikin maalisuoralle. Innostuin huutelemaan kannustushuutoja, sillä huomasin ennätyksen olevan tulossa. Vitsit, että tuli itsellekin niin hyvä fiilis, kun kaveri onnistui kauden viimeisessä kisassa juoksemaan oman ennätyksensä!! Lähdin miltei samaa matkaa siirtymään maaliviivalle onnittelemaa kisaajaa ja viemään lämmintä vaatetta päälle.

Olimme juuri ehtineet käydä noutamassa maalissa jaettevan eväspussukan kun toinenkin kaveri kurvasi paikalle. Molemmat kehuivat kovasti reittiä ja sanoivat reitin olleen mukavan tasainen. Vaikka puolimaratonin kisa koostuikin kahteen kertaan juostavasta lenkistä, ei tämä ainakaan näitä rouvia ollut haitannut lainkaan, päin vastoin!

Pepsipullot hävisivät suhteellisen ripeästi juoksijoiden kurkuista alas, samoin keksipaketti tuhoitui salamavauhdilla. Vaatteet ja muut tavarat noudettuamme olimmekin valmiit suuntaamaan kotimatkalle.

Ensi vuoden kisa infottiin juostavaksi 10.10.2015. Sinne siis siirtyy minunkin osallistumiseni (jahka nyt onnistuisin tuon lääkärin postittaman todistuksen saamaan) eli: Vantaa, silloin viimeistään nähdään :-)

Tältäkö se tuntuu?

Huh, millaisella rytinällä tämä lokakuu onkaan käynnistynyt! Saman aikaisesti kuun vaihtumisen myötä muuttui status opiskelijasta työntekijäksi ja sen toden totta huomaa. Mihin katosi kaikki vapaa-aika? Tuntuu, että päivät menevät huminalla ohi ja aina on ilta edessä..

Päätin aloittaa uudenlaisen työmatkakulkemisen näin syksyn aluksi ja suuntaan jatkossa työpisteelle pyörällä. Matkaa työmaalle kun yhteen suuntaan kertyy peräti melkein 9 km ei tällainen "mä-en-osaa-ajaa-rauhallisesti"-henkilö voi kuvitellakaan suuntaavansa matkaa office-vaatetus päällä. On siis ollut melkoisen haastavaa ainakin näin alkuun koota sitä tavaramäärää, jolla selviää työpäivistä.

Lisähaasteen tälle pyöräilylle on tuon tavaramäärän roudaamisen lisäksi tuonut myös tämä pimeys. Joo, tiedän että valaisin on nykyään pakollinen varuste pyörissäkin, vaan empä kuitenkaan moista ollut tullut hankkineeksi. Ensimmäinen työmatka sujuikin sitten melkoisella jännityksellä, reitin varrelle nimittäin osui sellainenkin pätkä, jossa valaistusta ei ollut lainkaan. Kyllä, pääkaupunkiseudulla edelleen ollaan :-) Ja kun tälle samaiselle osuudelle vielä kuuluu puinen, varisseiden lehtien kansoittama silta, myönnän olleeni jopa peloissani. Mutta jotta siellä ruudun takana ei nyt ihan lähdettäisi meikäläistä taskulampuin väijymään, hankin heti jo samaisena iltana lampun pyörääni.

Nyt siis pääasiassa urheilusuoritukset ovat tulleet tuon työmatkapöräilyn seuraksena. Päivittäistä matkaa kertyy kuitenkin se reilut 17km, minkä lisäksi illat ovat menneet lasten kavereille kuskaamisten, kaverisynttäreiden, harrastusten ym. kissanristiäisten parissa. Päätinkin nyt ensi viikolle varata oikeasti aikaa myös muulle urheilulle, salitreffit siskon kanssa onkin jo agendalla.

Parasta tuossa työmatkapyöräilyssä ovat ehdottomasti maisemat. Olen sen verran onnekas, että saan taivaltaa pääosin meren rantaa. Edelleenkään en ole saanut aikaiseksi pysähdellä maisemia kuvaamaan, radio Novan aamushow siivittää taivaltamisen melkoisen vauhdikkaaksi. Perjantaina suuntasin kuitenkin matkaan kävellen ja napsin samalla muutamia tunnelmakuvia. Bussin ikkunasta en kuitenkaan kuvaamaan ryhtynyt.

Olen ottanut tavakseni suunnata töihin melkein suoriltaan. Pakkaan aina illalla jo repun valmiiksi, minne valitsen seuraavan päivän työvaatteet. Yritän pitää periaatteena sen, että kuskaan mahdollisimman vähän tavaraa edes takaisin, eli suurimman osan tavaroista säilytän töissä pukukaapissa. Meikit kuitenkin ovat se ainoa pakollinen päivittäinen hätävara :-)

Paluumatkalla useimmiten päivä onkin kirkkaampi, ajoissa kun lähteee pääsee ajoissa myös kotiin suuntamaan. Viime viikolla sää tosin oli melkoisen ankea sateinen ja pilvineen vaan onnistuin eräällä lounastauolla tallentamaan myös tällaista näkymää.

Osaa se syksy olla kauniskin :-)

Sen verran loppuun vielä jalkakuulumisia, että olen nyt virallisesti lääkärin määräämässä juoksukiellossa. Vierailu työterveyslääkärin kautta polven ultraääneen ja radiologin konsultaatioon paljasti, ettei kyseessä myöskään ole Bakerin kysta. Mitään ei ultrakaan paljastanut enkä toistaiseksi ole magneettikuvaa edes harkinnut, joten lääkärin määräämällä levolla nyt mennään niin kauan kun kipua tuntuu. Ihan super hyvää ei tunnu tuo pyöräilykään jalalle tekevän, joten toivottavasti en nyt sitä(kin) joudu laittamaan tauolle..

Huomenna suuntaan siis paparazzaamaan Vantaan maratonia kannustusjoukkona kisaan osallistuville kavereille. Oma Vantaan puolikas siirtyy ensi vuoteen.. Raporttia sieltä siis tiedossa!

Poluilla

Olen monesti juoksennellessani pitkin Keskuspuistoa tuuminut, kuinka paljon siellä olisi kuvattavaa. Koska juoksua ei tietenkään voi keskeyttää kuvaamista varten, en ole saanut aikaiseksi tallennella näkymiä mustoksi. Tänään kauniin auringon paistellessa (ja viimeisten opintovapaapäivien ollessa käsillä) päätin pakata kameran reppuun, ottaa pyörän alle ja lähteä polkemaan tuttuja juoksupolkuja. Seuraa siis kattava kuvaus reitistä kohti Pitkäkoskea.

Suuntaan yleensä aina matkaan Pirkkolan kautta, vaikka reittejä täältä meidän nurkilta olisi useampia. Jotenkin sitä on niin tapojensa vanki, että kerran opittu reitti tuntuu luontevimmalta eikä sitä uskalla ajautua risteyksestä tuntemattomille polulle.

Suuntasin suoraan Pirkkolan läpi, ohi urheilukentällä tuntiaan aloittelevan koululaisluokan ja jatkoin matkaa kohti Paloheinää. Jo tässä vaiheessa matkantekoa helpottamaan ilmaantui valkoinen, edellisen päivän Pääkaupunki-juoksuratamerkintää osoittava kalkkiviiva. Arvoin muutamaan otteeseen josko lähtisin viivaa seuraamaan vaan päätin sitten kuitenkin jatkaa omaa tuttua reittiäni.

Ensimmäisen varsinaisen pysähdyksen tein Paloheinän valtavan mäen juurella. Muistan ensimmäisen lenkkireissuni, kun jo hyvän matkaa taivallettuani vahingossa eksyin mäen päälle vievälle polulle. Oli kyllä kauniit maisemat vaan ei tuolloin kovin mieltä lämmittäneet moiset. Itse asiassa olen toisenkin kerran huomaamattani päätynyt tuon samaisen mäen päälle, kaikki tiet taitavat viedä Paloheinän mäelle. Vai miten se lausahdus menikään :-)

Juuri laitettuani kameran laukkuun vastaan tulla rullaili herra suksineen. Harmillista kyllä, en onnistunut saamaan häntä salakuvattua, vaan päätin jatkaa matkaani.

Pian saavuin perille Pitkäkosken ylittävälle sillalle, parkkeerasin pyöräni sillan toiselle puolen ja jalkauduin kameroineni kuvaamaan. Sääli, ettei kuviin saanut tallennettua tuota joen kohinaa, se nimittäin on osa tämän paikan viehätystä.

Hiljaa virtaa Vantaa..

Sillan toiselta puolen matkaa olisi vielä pääsyt jatkamaan eteenpäin, mutta päätin tällä kertaa kääntyä takaisinpäin. Joen vartta pääsee molemmin puolin kulkemaan ja taitaa sinne olla sopivin välimatkoin pykätty ihan levähdyspaikkojakin (ainakin pöytä-penkki -yhdistelmiä).

Ensin kieltämättä kuvittelin näkeväni lumikimpaleen kiinnittyneenä kivenlohkareiden väliin mutta tarkempi zoomaaminen paljasti kyseessä olevan vaahtopäämuodostelma.

Luntako mä nään? En vaan vaahtopään :-)

Jos suuntaa tuonne Pitkäkoskelle retkeilymielessä, on paikalla mahdollista pitää breikkiä myös ulkoilumajalla. Maja ei kovin suuri ole, mutta viehättävä ja ehdottomasti vierailun arvoinen.

Alkuperäisenä aikomuksenani oli jatkaa tästä matkaa vielä kohti Haltialaa vaan sen verran kello oli jo vierähtänyt, että lounasaika kolkutteli ovella. Päätin siis suunnata renkaat kohti kotia.

Siinä, missä juoksulenkillä olisin varmasti vieläkin miettinyt mitä mahdoin nähdä, päätin pysähtyä ottamaan kuvaa kummallisesta "taideteoksesta". Edelleenkään en tiedä, mikä tämä alla oleva taide-esine on, jokin pahvista (?) ja lehdistä koottu härpäke killui puun oksalla. Mahtaako joku osata kertoa tarkemmin, mistä tässä mahtaa olla kyse?

Kamala mäki, sekä ylä- että alamäkenä ;-)

En kuitenkaan malttanut olla ajamatta paluumatkalla Paloheinän mäen päälle. Kaunis auringonpaiste oli houkutellut paikalle muitakin valokuvaajia (tai lintubongareita), kun meikäläinen tässä vaiheessa kameran akun loputtua joutui tyytymään kännykän kameraan. Hieman kieltämättä nolotti napsia kuvia kännykällä, mutta minkäs teet. Ensi kerralla pitää tsekata että akku kestää koko retken ajan.

Vinkkinä Keskuspuistoon ensimmäistä kertaa lenkille lähteville on tutustua hieman etukäteen reittikarttaan. Vaikka itse olen kyseisessä puistossa lenkkeillyt jo useamman vuoden, viime keväänä onnistuin kuitenkin eksymään reitiltä. Pientä probleemaa reitelle aiheuttaa tuo Paloheinän nurkilla oleva tunnelinkaivuuprojekti, minkä vuoksi osa teistä saattaa olla yht´äkkiä suljettu. Samoin vaikka suhteellisen hyvin puistoon on laitettu tienviittoja, osista kohtaa pitää kuitenkin tietää minne mennä eikä kaikissa risteyksissä välttämättä ole merkintöjä.

Maasto on vaihtelevaa ja eritasoisia reittejä löytyy pilvin pimein. Paloheinän mäki lienee paikallisten keskuudessa suosituin mäkivetotreenien harjoittelupaikka, sen verran siellä näkee juoksijoita mäkeä ylös kirmaamassa. Oli se ihan hyvä treeni pyörälläkin, varsinkin jos unohtaa vähentää vaihteista kierroksia..