sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Viikko liikkeessä

Näin sunnuntain illansuussa vasta näemmä sain raivattua aikaa kuulumisten kirjaamiselle. Lapset lähtivät suoraan luistinkentältä kavereille leipomaan ja takkuilleen nettiyhteyden purkkavirityksellä pääsin kun pääsinkin blogin äärelle :-) Minä ja tietotekniset ongelmat emme sovi samaan lauseeseen, joten oli nippa nappa etten luopunut koko hommasta. No mutta täällä ollaan joten josko tässä nyt sitten asiaakin kirjailisi.

Tällä viikolla astui taas arki kuvioihin ja sen mukaisesti onkin ollut menoa ja meininkiä. Harrastukset pyörähtivät siis taas käyntiin ja samalla on tullut hieman rytmiä omaankin liikkumiseen. Maanantaina olin pojan yu-treenien aikana perinteeksi muodostuneella salireissulla. Otahallin Unisport sijaitsee näppärästi samassa rakennuksessa hallitreeninen kanssa ja siellä onkin tullut tutustuttua reenimeininkiin. Sen verran olen laiska, ettei mulla mitään varsinaista saliohjelmaa ole vaan pääasiassa menen ensin venyttelyn jälkeen crosstrainerille noin 30min ajaksi ja sen jälkeen 15-30min sellaista päämäärätöntä salihaahuilua ;-) Pitäis varmaan joku ohjelma hankkia niin tulis monipuolisuutta tuohon kuvioon. Mutta toisaalta crossarilla saa kunnon hien pintaan, plantaarifaskiitti ei siitä kummemmin ärsyynny ja muistuttaa jokseenkin juoksua. :-)



Tiistaina sain houkuteltua koko perheen Märskyyn uimaan siksi aikaa, kun ite kävin Fixin kestävyys-treenissä. Oon tykännyt tosi paljon noista Urheiluhallien jumpista ja vuoro viikoin vierailen Märskyssä ja Pasilassa. Pasilassa kun on TRX-tunti vaan joka toinen viikko. Tuo TRX on yks mun ihan suosikkilaji! Jos vaan meille mahtuisi (lue: saisin siipan luvan) niin hommaisin moiset meille kotiinkin. Niin monipuolinen ja tehokas että! Suosittelen lämpimästi! Märskyn treeneistä tykkään kans paljon ja ne kun pidetään siellä hot-alueella niin hiki virtaa. Tällä viikolla kun siihen vielä yhdisti pulahduksen altaiden puolelle niin oli kyllä mahtava setti!




Keskiviikkona hoitelin lihaskuntoa joogaamalla. Oon huomannut jaksavani keskittyä venyttelyyn paljon paremmin sillon, kun joogailen ja samalla tulee venyttelyä hoidettua paljon pitkäkestoisemmin. Myös se, että joku muu huutelee ohjeita on ihan kiva lisä :-) Ei tule mahkuja lintsailla (heh heh).

Torstaina olikin sen verran haipakkaa aamusta iltaan että viikon lepopäivä osui sille. Tai no siis lepo ja lepo: tiistaita lukuun ottamatta kuljin pyörällä töihin eli hyötyliikuntaa tulee päivässä se about 13km. Mutta jätin suosiolla kauppa-tossunhaku-kisapaidannouto -reissun päätteeksi varsinaiset jumppailut sikseen.

Perjantaina hyödynsin työpaikan itäisen campusalueen salia ja kävin taas heiluttamassa crossaria. Oli muuten todella hyvä idea (vaikka ei se aluksi siltä tuntunut) mennä koko päivän palaverikopissa istumisen päätteeksi salille. Siellä kun vielä oli nuo jo aikaisemmin kehumani TRX-nauhatkin niin tuli hyvä setti hoideltua. Jos siellä puolella kaupunkia olis työhuone pysyvästi muuttaisin varmaan sinne kellariin asumaan :-) Pieni, viihtyisä ja kompakti tila.



Lauantaina olikin sitten pojan yu-kisat. Oltiin hallilla kannustamassa suosikkilajiksi muodostuneen pikajuoksun kamppailua. Kerrankin saatiin tyytyväinen poika kisojen jälkeen mukaan vaikkei voittoa tullutkaan. Aikaisemmin on kamoja paiskottu ja ura lopetettu (siis jo noin n kertaa..) mutta nyt kun kisat olikin seurojen väliset oli toinen ääni kellossa. Mistähän lie poika tuon tempperamenttinsa perinyt.. Oman kuntoilun hoitelin joogaamalla, oli sen verran tullut ilmeisesti viikolla huideltua paikasta toiseen että nsikat ja jalat oli melkolailla tukossa...

Tänään ajattelin ottaa käsittelyyn vielä tuon Anna Saivosalmen Treenaa kotona -oppaan HIIT-treenin. Lasten luistelun ajan oltiin kaverin kanssa jo heilumassa paikallisen liikuntapuiston ulkolaitteilla (kiitos seurasta M-R) mutta vois kait sitä vähän vielä muutakin touhuta. Ennen kun nuo lapsoset tulee kotiin kavereiltaan:-) Palataan siis taas!


torstai 4. tammikuuta 2018

Ortopedin konsultaatiossa

Käväisin tänään jo laskujeni mukaan vuoden sisään neljännen kerran ortopedin pakeilla. Vetäisin taannoin sellaiset herneet nenään kun en näemmä enää edes junalle pysty juoksemaan ilman että jalat ottavat lisäkipua. Etsin erityisesti nilkan vaivoihin erikoistuneen ortopedin ja sain tälle päivälle ajan heti aamusesta. Näin lomalaiselle "aamusesta" tarkoittaa kello 10:50 :-) Mikä sinänsä oli just sopiva, kun aamusta huomasin jättäneeni käsilaukun (bussilippuineen) autoon, mikä oli jo aikaisin matkannut mieheni seurassa keskustaan.. Ei siis auttanut muuta kuin ottaa pyörä alle.

Olin jo varautunut aloittamaan koko potilaskestomukseni alusta ("viime huhtikuussa kun siirryin talvilenkkareista kesälenkkareihin..") mutta lääkäsi yllätti positiivisesti ilmoittamalla lukeneensa jo läpi mun edelliset käynnit ja niiden raportit. Päästiin siis suoraan itse asiaan eli plantaarifaskiitin kimppuun.

Lääkäri lähinnä kertasi jo mun kuulemia hoito-ohjeita, mutta niitä kun on tässä ehtinyt kertyä jo liuta, niin oli hyvä kuulla ne tärkeimmät. Myönnän, että en ehkä ole se aktiivisin jumppaaja, mutta kuka nyt ihan-joka-päivä edes pystyisi irroittamaan aikaa kolmen eri fyssarin antamille jumppaohjeille.. Varsinkaan kun niistä ei toistaiseksi ole valitettavasti ollut mitään hyötyä :-(

Ohje numero 1. siis on pallo. Sen kanssa tulee yrittää oman jalan holvikaaren mukaisesti jännettä hieroa. Vaikka se hierottava kohta olisikin kipeä. Itse nyt tässä samalla naputellessani pyörittelen palloa jalan alla, sekä sileää että piikikästä mallia. Piikikäs ei ole niin "tehokas" (ei siis paina yhtä kipeästi) kuin tuo sileän mallinen, mutta tehokkaita molemmat.


Ohje numero 2. on kantapehmuste sekä riittävä iskun vaimennus. Kyselin, suositteleeko suoranaisesti teettämään erillisiä pohjallisia, mutta ei kuulemma niin välttämätön. Mullahan on kertynyt noita kantapehmusteita jo muutamaa sorttia, viimeisimmät ostin Athletes footista ja edelliset Prahan matkalla Footlockerista. Myös Prismasta olen yhdet hankkinut, ihan ookoot nekin, mutta näistä geelisistä tykkään enemmän. On jo sen verran ottaneet "kontaktia" etten nyt lähde kuvaa laittamaan :-). Harkisten kyllä vakavasti josko ne Footbalancet hommaisin.. Kuitenkin toimi mulla aikaisemmin ihan hyvin nekin (kun siis mulla se juoksijan polvi oli riesana abt 4 vuotta sitten).

Ohje numero 3. on se yötuki. Kerroin säälittävän kokemukseni jalan päälle asetettavasta yötuesta, minkä sain ihan ortopedin tekemänä. Tuki piti siis kiristää yöksi sellaisella itseliimautuvalla sidenauhalla mutta annas olla jos sen laitoit liian tiukalle niin hei hei nukkumatille.. Käytin sitkeästi lastaa 5 viikkoa ja sen ajanjakson aikana kaikkina niinä öinä, jolloin tuki oli tarpeeksi kireällä tehon kyllä huomasi mutta kun kääntöpuolena oli se 10-20 kertaa herääminen (koska varpaat puutuivat, pohjetta särki, jalkapöytä säteili ja oli tulipunainen). Vaivojen seurauksena jouduin laittamaan tukea sen verran löysälle ettei siitä enää sitten mitään hyötyä ollutkaan. Eli en siis suosittele jalkapöydän päälle asetettavaa tukea.

Jalkatuki, joka ei auttanut ei niin yhtään. Vasen puoli varpaiden päälle ja oikea nilkan/säären etuosaan
Ortopedin kanssa keskustelin vaihtoehtoisista tukirakennelmista ja päädyin suuntaamaan suoraan lääkärikeskusta vastapäätä olevaan tukivälineliikkeeseen hankkimaan yösukkaa. Luulin vaan saapastelevani sisään mutta siellä olikin kovin ystävällinen palvelu ja sukkaa sovitettiin ennen ostopäätöstä. Hinta oli huimat 95€, mutta tässä konkurssissa tämä lasku on sieltä pienimmästä päästä.. Sukkaan suositeltiin sujautettavan jokin kova tukipohjallminen mistä näppäränä sainkin idean purkaa tuon edellisessä kuvassa näkyvän jalkatuen. Huis vaan tuki uuniin, 150 astetta ja odottelemaan.

Tuki on valmistettu puukuidusta ja jostakin hähmyisestä liima-aineksesta, mikä mahdollistaa sulattamisen ja uudelleen"valamisen". Muokkasin nyt härpäkkeestä kaksi erilaista tukea, sileän pohjallisen sekä jalan alle laitettavan tuen.

Vasemmalla pohjallinen, oikealla tuki. Ai et on kauniita :-)

Tässä tämä tukivälinereportaasi tältä kertaa. Toivon mukaan ei sukka ole ihan sekundaa vaan avuksi niin alkaisi vaiva pikkuhiljaa häipymään. Aikaa tässä kyllä menee, ortopedin mukaan noin 11kk on keskimääräinen toipumisaika.. Eli se on sitten hei vaan sekä HCR 2018 ja HHM 2018 :-(