Pyöräilyssä mukana

No johan tämä aika taas on vierähtänyt melkoisesti edellisestä kynäilystä.. Aiheita suhisee pitkin päivää aina mielessä vaan ajan raivaaminen itse kirjoittelulle tuppaa olemaan kiven alla. Mennään sitten näillä illan viimeisillä hetkillä että tulee edes jotakin kaapaistua kasaan.

Oon kovasti yrittänyt viritellä uusia kuvioita tämän juoksutottumuksen tilalle ja suhteellisen hyvin olen onnistunutkin, pimenevistä illoista huolimatta. Edelleen singerrän ahkerasti työmatkaa pyörällä minkä lisäksi olen palannut SATSin palveluiden pariin. Ei sillä että taukoa kyseisestä putiikista olisin varsinaisesti koskaan edes ottanyt mutta sanotaanko näin että hankin rahoilleni vaihteeksi vastinetta :-)

Päätin nyt satsata taannoisen fyssarin palautteen mukaisesti lihaskuntopuoleen ja ahkerimmin olenkin käynyt ihan vaan salilla. Löysin vanhasta Fit-lehdestä oivallisen saliohjelman, jonka itse asiassa skannisin talteen. Ei tartte aina tuota koko lehteä hiissata matkaan mukaan.

Saleilun oheen olen käynyt myös melkein vuoden tauon jälkeen bodypumpissa. Edelleen on sunnuntaisen tunnin jäljiltä paikat lievässä jumissa, kummasti kestää tämä palautuminen.. Samoin joogailun otin taas mukaan kuvioihin. Nämä lajit tuntuvat sopivan hyvin yksiin tuon pyöräilun kanssa, se kun tuntuu vievän sen verran hyvin mehut etten taitaisi mitään ihan hirveää rääkkiä enää sen päälle jaksaa vetää. Matkaa mulla päivittäin tulee edes-takaisessa matkassa semmoinen 18km, mukana on todella vaihtelevaa maastoa.

Mutta otsikkoon palatakseni ajatus oli hieman avata tätä työmatkapyöräilun logistiikkaa. Olen yrityksen ja erehdyksen kautta saanut suhteellisen toimivan setin poimittua kokoon. Kuljetan joka päivä repussa mukana seuraavan päivän vaatteet sekä meikit, muun tavaran pyrinkin sitten minimoimaan. Meillä on töissä pukuhuoneessa lukolliset kaapit, mistä olen eurolla lunastanut yhden vakikäyttöön. Kaapissa säilytän päivittäiskosmetiikkaa sekä pesuaineita ja tietysti pyyhkeen.

Meikkipussin olen myös karsinut minimiin. Alla oleva setti riittää mainiosti työmeikiksi. Valikoimasta löytyy pihistä ja panosta sarjan tuotteita sulassa sovussa :-)

Tarkoituksenani on panostaa pyörälaukkuun, tällä hetkellä aikomuksenani on satsata tähän. Forumin Intersportiin saamani lahjakortti on edelleen lunastamatta kyseisen putiikin oltua remontissa (ja samalla valikoiman ollessa melkoisen niukka) mutta tänään uudistuneena avannutta kauppaa on tarkoitus koittaa ehtiä huomenna visiteeraamaan. Toistaiseksi olen onnistunut änkemään omaisuuteni tähän vuosia uskollisesti palvelleeseen Davidin reppuun, mikä asennan matkan ajaksi pyörässäni kiinni olevaan lastenistuimeen.

Haasteen tavaran kuskaamiselle aiheuttaa myös työpaikalla remontin alla oleva ravintola, minkä johdosta joudun kuskaamaan ylimääräistä takkia mukanani. Ravintolat kun eivät sijaitse sisäkautta kuljettavilla etäisyyksillä ja näillä viimoilla ei oikein huvita säätä uhmata pelkillä sisävaatteilla. Näppärä Mangon pieneen tilaan menevä kevyttoppatakki on mitä mainioin tähän tarkoitukseen.

Muutoin pyrin kuljettamaan isomman satsin tavaraa noin kerran viikossa työpaikalle. Viime viikolla matkaan lähti aamupuuroainekset, millä olen saanut hyvin aamiaisen laitettua vielä tälläkin viikolla. 

Nyt kun muutoin alkavat palaset pyöräilyn osalta olemaan paikalla meni sitten sään herra puhaltamaan kunnon huurut taivaalle. Nyt haastetta aiheuttaakin tuo pukeutuminen. Toistaiseksi, kun pakkasta on ollut vain -1 aste, olen edelleen pärjännyt talvijuoksutrikoilla, kerrastolla ja hiihtotakilla. Anopin tekemät säärysimet ovat myös ahkeralla käytöllä, samoin jo aikaisemmassa postauksessa mainitsemani Asicsin gore-lenkkarit. Haaveilen keväällä hankkivani lukkopolkimet, mutten enää näille keleille moisia taida uskaltaa hankkia.

Alkuperäisenä aikomuksenani oli lopettaa tämä työmatkapyöräily talven tuloon vaan taidan olla moiseen lievästi jänyt koukkuun. Arvon siis kuumeisesti laittaakko nastat ja jatkaa vielä tovi vaiko luovuttaa ja siirtyä bussikansalaiseksi. Tiedä häntä! Ainakin ensi viikko menee näemmä vielä hyvillä keleillä.

Kisakatsomossa Vantaan maratonilla

Koska lääkäri ei myöntänyt lupaa lähteä lunastamaan maksamaani Vantaan maratonin puolikkaan juoksua, jouduin tyytymään tällä kertaa seuraamaan kisaa nauhan toiselta puolen. Päätin kuitenkin lähteä kisapaikalle kannustamaan kavereita juoksussa ja samalla huolehtimaan juoksijoiden huoltotoimenpiteistä.

Sää oli ulkoisesta (ankeasta) näkymästään huolimatta mitä oivallisin juoksua ajatellen. Asteita oli noin +10, sateesta ei tietoakaan, ei tosin auringostakaan, kun starttasimme matkamme kohti Tikkurilassa sijaitsevaa urheilupuistoa. Tuumailimme auton mukaan ottamisen järkevyyttä, mikä osoittautui täysin turhaksi. Paikan päällä parkkipaikkoja oli hyvin tarjolla, joten paikan etsimiseen ei kulunut lainkaan aikaa.

Päätin käydä samaisella reissulla tiedustelemassa kuinka toimin lääkärintodistuksen kanssa eli kiepsahdimme ensin kisakanslian kautta. Täytyy myöntää, että fiilis alkoi sen verran nousta että jos jalka olisi mitenkään osoittanut toipumisen merkkejä, olisin kiskaisuut numerolapun paitaan ja suunnannut reitille. Vaan toisin täytyi tällä kertaa tehdä..

Kisakansliasta selvittyämme kaverit veivät ylimääräiset tavarat säilytykseen ja lähdimme rakennuksen ulkopuolella kulkevan reitin varrelle päivystämään maratonille jo pari tuntia aikaisemmin lähtenyttä kaveriamme. Onnistuimmekin tovin väijynnän jälkeen bongaamaan reippaan juoksija, joka huuteli iloisesti ohi meneessään että "vielä on 21 kilsaa edessä".

Suksivoiteet esille :-)

Kello alkoi tässä vaiheessa raksuttaa jo kohti puolimaratonin lähtölaukausta ja ämyreistä huudeltiin kutsuhuutoja startin suunnalla järjestettävälle lämmittelylle. Päätimme lähteä kohti starttia ja katsastaa samalla, millaista jumppaa siellä olisi tarjolla.

PekkaNiska oli hiissannut lavan avulla jumpparin juoksijoiden yläpuolelle, mistä liikkeet sekä ohjeistavat käskyt kuuluivat ja näkyivät selkeästi. Liityimme jumppaavan massan jatkoksi (myös meikäläinen, jonka kevyt trikoovarustus alkoi tässä vaiheessa kaivata jo täydennystä).

Tässä vaiheessa päätin toivottaa molemmille kavereille hyvät juoksut ja suunnata hieman startista etäämmälle seuraamaan lähtöä. Muutama muukin oli samoin aikein liikkeellä, onnistuin kuitenkin löytämään sopivan rakosen kamerani kanssa.

Koska tiesin kavereiden viettävän reitillä tovin, päätin lähteä pienelle reippailukävelylle lämmittelemään tässä vaiheessa jo melko kohmeisiksi muuttuneita jäseniäni. Tikkurila on lapsuuden ajoilta sen verran tuttu paikka että osasin suhteellisen helposti suunnistaa paikalliselle kävelykadulle. Ajattelin hankkia juoksija-rouville pientä evästystä maaliin joten kuljin kohti tuttua raittia.

Hieman oli seutu muuttunut sitten lapsuuden päivien, poissa olivat Tiimari, Intersport, Carrols sekä muut aikanaan niin tutuiksi tulleet kaupat. Ruokakauppa sentään oli edelleen paikallaan, mistä pääsin noutamaan pepsiä, keksejä ja nachoja. Ostokset tehtyäni kello olikin sen verran jo hurstellut eteenpäin, että päätin rivakasti hipsiä takaisin juoksutapahtuman nurkille. 

Olin jo kaupoille mennessäni bongannut maalin lähettyviltä juoksureitille kuuluvan ylikulkusillan ja päätin jäädä sen nurkille kavereita tähyilemään. Paikka olikin mitä mainioin, sillä näkyvyyttä löytyi molempiin suuntiin.

Juoksijoita kulki ohi tasaisena virtana. Keltaiset ja valkoiset laput erottivat maratoonarit puolikkaan koitoksen osallistujista, tosin näin tähystäjänä askeleen lennokkuus kertoi myös aika paljon takana olevasta matkamäärästä.

Sulhanen karkuteillä :-)?

Kun kaverit (sekä eräs minut kameroineni bongannut entinen kollega) olivat ohittaneet tarkkailupisteeni päätin siirtää sijaintini lähemmäs maalia. Ajattelin jäädä taas hieman kauemmas tarkkailemaan loppukirejä sekä bongaamaan mahdollisia huippusuorituksia.

Täytyy kyllä todeta, että huippuajat vaativat huippujuoksun! Ihan uskomattomia loppukirejä onnistuin näkemään. Ja mikä vauhti noilla juoksijoilla on vielä yli 21 kilometsin taivalluksen jälkeen. En kyllä itse moiseen pystyisi!!

Pian ensimmäinen kaveri kurvasikin maalisuoralle. Innostuin huutelemaan kannustushuutoja, sillä huomasin ennätyksen olevan tulossa. Vitsit, että tuli itsellekin niin hyvä fiilis, kun kaveri onnistui kauden viimeisessä kisassa juoksemaan oman ennätyksensä!! Lähdin miltei samaa matkaa siirtymään maaliviivalle onnittelemaa kisaajaa ja viemään lämmintä vaatetta päälle.

Olimme juuri ehtineet käydä noutamassa maalissa jaettevan eväspussukan kun toinenkin kaveri kurvasi paikalle. Molemmat kehuivat kovasti reittiä ja sanoivat reitin olleen mukavan tasainen. Vaikka puolimaratonin kisa koostuikin kahteen kertaan juostavasta lenkistä, ei tämä ainakaan näitä rouvia ollut haitannut lainkaan, päin vastoin!

Pepsipullot hävisivät suhteellisen ripeästi juoksijoiden kurkuista alas, samoin keksipaketti tuhoitui salamavauhdilla. Vaatteet ja muut tavarat noudettuamme olimmekin valmiit suuntaamaan kotimatkalle.

Ensi vuoden kisa infottiin juostavaksi 10.10.2015. Sinne siis siirtyy minunkin osallistumiseni (jahka nyt onnistuisin tuon lääkärin postittaman todistuksen saamaan) eli: Vantaa, silloin viimeistään nähdään :-)

Tältäkö se tuntuu?

Huh, millaisella rytinällä tämä lokakuu onkaan käynnistynyt! Saman aikaisesti kuun vaihtumisen myötä muuttui status opiskelijasta työntekijäksi ja sen toden totta huomaa. Mihin katosi kaikki vapaa-aika? Tuntuu, että päivät menevät huminalla ohi ja aina on ilta edessä..

Päätin aloittaa uudenlaisen työmatkakulkemisen näin syksyn aluksi ja suuntaan jatkossa työpisteelle pyörällä. Matkaa työmaalle kun yhteen suuntaan kertyy peräti melkein 9 km ei tällainen "mä-en-osaa-ajaa-rauhallisesti"-henkilö voi kuvitellakaan suuntaavansa matkaa office-vaatetus päällä. On siis ollut melkoisen haastavaa ainakin näin alkuun koota sitä tavaramäärää, jolla selviää työpäivistä.

Lisähaasteen tälle pyöräilylle on tuon tavaramäärän roudaamisen lisäksi tuonut myös tämä pimeys. Joo, tiedän että valaisin on nykyään pakollinen varuste pyörissäkin, vaan empä kuitenkaan moista ollut tullut hankkineeksi. Ensimmäinen työmatka sujuikin sitten melkoisella jännityksellä, reitin varrelle nimittäin osui sellainenkin pätkä, jossa valaistusta ei ollut lainkaan. Kyllä, pääkaupunkiseudulla edelleen ollaan :-) Ja kun tälle samaiselle osuudelle vielä kuuluu puinen, varisseiden lehtien kansoittama silta, myönnän olleeni jopa peloissani. Mutta jotta siellä ruudun takana ei nyt ihan lähdettäisi meikäläistä taskulampuin väijymään, hankin heti jo samaisena iltana lampun pyörääni.

Nyt siis pääasiassa urheilusuoritukset ovat tulleet tuon työmatkapöräilyn seuraksena. Päivittäistä matkaa kertyy kuitenkin se reilut 17km, minkä lisäksi illat ovat menneet lasten kavereille kuskaamisten, kaverisynttäreiden, harrastusten ym. kissanristiäisten parissa. Päätinkin nyt ensi viikolle varata oikeasti aikaa myös muulle urheilulle, salitreffit siskon kanssa onkin jo agendalla.

Parasta tuossa työmatkapyöräilyssä ovat ehdottomasti maisemat. Olen sen verran onnekas, että saan taivaltaa pääosin meren rantaa. Edelleenkään en ole saanut aikaiseksi pysähdellä maisemia kuvaamaan, radio Novan aamushow siivittää taivaltamisen melkoisen vauhdikkaaksi. Perjantaina suuntasin kuitenkin matkaan kävellen ja napsin samalla muutamia tunnelmakuvia. Bussin ikkunasta en kuitenkaan kuvaamaan ryhtynyt.

Olen ottanut tavakseni suunnata töihin melkein suoriltaan. Pakkaan aina illalla jo repun valmiiksi, minne valitsen seuraavan päivän työvaatteet. Yritän pitää periaatteena sen, että kuskaan mahdollisimman vähän tavaraa edes takaisin, eli suurimman osan tavaroista säilytän töissä pukukaapissa. Meikit kuitenkin ovat se ainoa pakollinen päivittäinen hätävara :-)

Paluumatkalla useimmiten päivä onkin kirkkaampi, ajoissa kun lähteee pääsee ajoissa myös kotiin suuntamaan. Viime viikolla sää tosin oli melkoisen ankea sateinen ja pilvineen vaan onnistuin eräällä lounastauolla tallentamaan myös tällaista näkymää.

Osaa se syksy olla kauniskin :-)

Sen verran loppuun vielä jalkakuulumisia, että olen nyt virallisesti lääkärin määräämässä juoksukiellossa. Vierailu työterveyslääkärin kautta polven ultraääneen ja radiologin konsultaatioon paljasti, ettei kyseessä myöskään ole Bakerin kysta. Mitään ei ultrakaan paljastanut enkä toistaiseksi ole magneettikuvaa edes harkinnut, joten lääkärin määräämällä levolla nyt mennään niin kauan kun kipua tuntuu. Ihan super hyvää ei tunnu tuo pyöräilykään jalalle tekevän, joten toivottavasti en nyt sitä(kin) joudu laittamaan tauolle..

Huomenna suuntaan siis paparazzaamaan Vantaan maratonia kannustusjoukkona kisaan osallistuville kavereille. Oma Vantaan puolikas siirtyy ensi vuoteen.. Raporttia sieltä siis tiedossa!