Vuosi paketissa

Jospa tässä vaiheessa vuotta alkaisin kääriä vuosikertomusta kasaan ja raportoisin, mitä kaikkea hiljaiselon aikana on tapahtunut. Pääsyy hiljaisuuteen on ollut urheiluvammoissa, mistä en ketutukseltani ole jaksanut juurikaan kertoilla. Mutta omat ongelmat voivat auttaa jotakuta toista joten ei muuta kun myrskyä päin😝

Glöetin järjestämä skumppajooga ☺️

Koko vuosi meni suoraan sanoen penkin alle, siis jos juoksuharrastamisella on tarkoitus kuntoa ylläpitää. Huhtikuussa alkanut vasemman polven sisäsyrjän kipuilu ei ottanut parantuakseen ja moisesta syystä kävin ensin ortopedillä ja fyssarilla. Fyssari antoi ohjeeksi jumpata laiskoja pakaroita, ortopedi sen sijaan ainoastaan passitti magneettiin. Päätin sen magneettioption jättää käyttämättä, sen verran harjaatuneeksi olen jo oireitteni kanssa tullut (”syy harvemmin sijaitsee siellä missä kipu tuntuu”) joten ihan vaan asioita poissulkeakseni en ajatellut kukkaronnyörejä magneetin edestä aukoa.

Noh, juoksin siis diagnoosin saatuani 2 puolikasta (HCR:n ja jänistellen HHM:n) kunnes päätin jättää juoksut sikseen. Ja eikä tässä vielä kaikki: heinäkuussa lomareissulla heräsin yhtenä aamuna kaikkien juoksijoiden painajaiseen; plantaarifaskiitti oli tullut riesaksi 😖 Tässä onkin sitten heinäkuusta saakka kipuiltu sekä monempien jalkojen että edelleen murhetta aiheuttavan polven kanssa. Päätin jo useampaan kertaan, että tuskin enää koskaan juoksen, vaikka muutamia positiivisi kertomuksia plantaarin selättämisestä olenkin lukenut (toisaalta myös niitä, joidsa ko. vaiva ollut riesana jo 10vuotta...).

Mitä mä olen siis jo ehtinyt kokeilla? Ensinnäkin menin toiselle ortopedille, joka passitti mut toiselle fyssarille, joka kokeili jalkoihin 5 kertaa sähköhoitoa (ei auttanut), joka passitti mut toiselle fyssarille, minkä lisäksi kävin erinomaisella hierojalla ja nyt jo 2 kertaa akupunktiota takana. Lisäksi olen 5 viikkoa nukkunut jalan päälle ”räätälöidyllä” jalkatuella (riesana katkonaiset yöt eikä mitään apua) ja nyt nettiseikkailujen pohjalta käynnistin omatoimisen tulehduskipulääkekuurin. Niin ja sen magneettilähetteenkin kävin käyttämässä: polvessa ei ole mitään näkyvää vikaa. Että sen verran taas poissulkeminen otti hintaa..

Jos jotain hyvää tästä juoksemattomuudesta on ollut niin se, että on väkisin tullut tutustuttua uusiin lajeihin. Oon käynyt pojan treenien ajan salilla, löysin Fix-keskuksten jumpat (voima ja TRX), kotijoogaa ja YouTube-treenejä on tullut kokeiltua. Mutta kun se juoksu...

Jos siis jollain on fikassa joku kikka, mitä kokeilla, niin kuulen mielelläni! Ja ennen kun heitätte kortisonit kehiin niin ortopedi on moisesta kieltäytynyt. On kuulemma meikän kipukohta niin lähellä kantapään rasvapatjaa ettei riskiä kannata ottaa.

Toivokaamme että plantaasin fakiiri ottaa ja häipyy niin, että pääsisin taas rakkaan juoksun pariin🤩🏃🏻‍♀️

Tänään kisataan!!!

Se on nyt sitten kauden ensimmäisen kisan aika. Kausi ei perinteisesti ala varsinaisella "lappujuoksulla" vaikka numerolappua paitaan kiinnitetäänkin. Lähdetään nimittin kaverin kanssa hupisarjassa kisamaan City Survivors-kilpailuun. Kyseessä on Amazing Race-tyyppinen aivokapasiteettiä ja näppäryyttä haastava kaupunkisuunnistus Helsingin keskustassa.

Tiimimme päätti varustautua kisaan yhdenmukasella kuosilla, haasteena vaatetukselle asettaa tuo melko oikuttelevaksi lupailtu sää. Juoksumatkaa veikataan kertyväksi noin 10km, riippuen tietysti siitä, kuinka sukkelasti selviää rastilta toiselle. Ja koska juoksumatkaa rastilta toiselle on noin 1km, uskallan lähteä matkaan vaikka jalka keskiviikon lenkillä taas alkoikin oirehtimaan 🙄.

Eilinen kampaajakäynti tosin antoi osviittaa oireen alkuperästä. Kampajani kun on itsekin juoksun intohimoinen harrastaja, kertoi kärsineensä vastaavasta vaivasta aikaisemmin ja neuvoi tsekkaamaan etureiden kalvot. No nehän on jumissa kun mitkä!! Eilen sitten aloitin sekä hieronnan että putkirullailun ja tänään on jo heti hienoista helpotusta havaittavissa. Tätä siis nyt jatketaan ja juoksun kanssa pitää valitettavasti yrittää ottaa rauhallisesti...

Nyt keräämään kamoja kasaan ja vermettä päälle. Kisaraporttia seuraa siis vielä viikkiksen ikna!

Voihan polvi...

Lomalta on palattu arjen turbulenssiin.. Loma siintelee enää muistoissa kaikkinensa, tänne pk-seudulle oli (kuten hiljaa mielessä toivoin) kevät loman aikana saapunut ja onneksi talvipyörän on sittemmin siis saanut jättä odottamaan seuraavaa pyrytystä.

Viime viikko meno laskettelun ja hiihdon parissa, lumilautaa ei gondolin pyörityksstä huolimatta tullut enää kaivettua esille, ehkä hyvä niin. Jälkikasvun vauhti rinteessä on kasvanut sellaisiin sfääreihin että en edes suksilla perässä pysynyt. Saati sitten että olisin mustaan rinteeseen laudalla edes lähtenyt taitojani kokeilemaan. Tuli siis pitkä penni maksettua laskemisen riemusta :-)

Ennen lomaa mainitsin ohimeneen vasemman polven oireilleen lenkkeilystä. Viikon loma teki polvelle hyvää ja juoksutauko posti kiouilun kokonaan. Hiihto ja laskettelu sujuivat ongelmitta ja sen voimin uskalsin lähteä viime viikon sunnuntaina HCR:n yhteislenkille.

Kuva HCR: sivuilta

Valitsin tarjolla olevista ryhmistä kovatasoisimman, vauhtia kun kyseiselle poppoollen oli annettu se 5:30/km. Ajattelin sen olevan riittävän kevyttä kesätossujen testilenkkiosiolle. Vaan kuinkas sitten kävikään.. Ensinnäkin päädyin taas juoksemaan treffipaikalle (2,38km), siitä 1,5h eli noin 15km lenkki päälle ja juoksu kotiin teki yhteensä vajaat 18km. Ja taas sain sillä polven kipeytymään.

Edellisistä vaivoista oppineena päätin marssia lääkärin pakeille ja sainkin varsin pätevät ohjeet noudatettavakseni. Erityisesti arvostin lääkärin arvanneen mulla olevan edelleen HCR tavoittena 😜 Sain siis 1 viikon juoksukiellon, ainakin, mieluusti 2 vkoa. Edelleen haaveissa on 22.4. juosta kaverin kanssa tuo City Survivor-hupisarja (10km) sekä 28.4. Central park run (10km). Jälkimmäinen on se -varsinainen-kauden-eka-kisa, eli pitää tarkkaan arpoa, uskaltaako millä vauhdilla matkaan lähteä..  Siitä kunnon HCR:n enää pari viikkoa.

Tän telakoitumisen seurauksena oon jo nyt heittänyt haaveen ennätyksestä toukokuun kisan osalta, josko sitten HHM:ssä kesäkuussa yrittäisi paremmalla kunnolla.. Vinkkejä poljen sisäosan kipeytymiseen sekä siitä toipumiseen otetaan ilolla vastaan 😉

Lappilaista lomailua

Suunnattiin etelän leveysasteilta nokka kohti pohjoista ja tämän viikon kulutankin sitten tossujen sijaan erilaisia tarviurheiluvermeitä. Mukaan pakkasin murtsikoiden oheen lumilaudan, 12 vuoden tauon jälkeen päätin uhmata uskallusta ja reteesti laskea rinteitä vanhat taidot mielessä siintäen.

Eilinen saapumispäivä meni sen verran myöhäiselle kellonajalle että päätimme kaveriperheen kanssa yhteistuumin siirtää laskettelut vasta seuraavaan päivään. Kaveriperheen mies ahkerana hiihtäjänä sai innostettua mutkin heti tarttumaan rivakasti suksipakettiini. Koetin sieltä suksien pohjista kaapia viime vuotisia kaarnanpaloja (tai mitä lie) samalla kun muistelin mitenhän nuo taas toimivatkaan. Muistelin samalla hiihtäneeni edellisen kerran vuosi sitten pääsiäisenä kun samaisella kokoonpanolla olimme Rukalla..

Kaveriperheen isä oli kaavaillut heti alkuun "letkeän" tunturinympärisivakoinnin, itse olin ajatellut lähinnä kympin kiekkaa ;-) Lähdettiin yhtä matkaa ladulle ja jatkettiin siitä kumpainenkin omiin suuntiimme heti alusta.

Kummastelin tovin, miksi vastaan tulee hiihtäjiä mutta kukaan ei kierrä reittiä samaan suuntaan, kunnes ne nousut alkoivat. Lyhyellä matkalla niitä oli sanotaanko riittävästi. Kymppi jäi tavoitteeksi, kun starttipaikalla kello näytti 8.8km. Päätin jättää päivän sivakoinnit siihen ja suunnata kämpille.

Uudenkarheat häikäisyesteet

Aamusta huomasin kyllä jotain harrastaneeni, sen verran kolotti paikat vaikka huolella illalla venyttelinkin. Aamupalan jälkeen suunnattiin koko revohkan voimin rinteeseen. Tässä vaiheessa aurinko antoi vielä odottaa itseään, tuulista säätä luvattiin myös.

Ensimmäinen nousu laudan kanssa paljasti totuuden allekirjoittaneen taidoista: se nyt niin helppoa ollutkaan.. Ensimmäinen horjahdus ja meikäläinen oli lautoineen pöpelikössä. Ylös vaan ja uuteen nousuun, syke taisi tässä vaiheessa hakata jo melkein maksimissa.. Toinen yritys oli sitten parempi mutta koska tuuli oli voimistunut infernaalisiin mittasuhteisiin, gondoli oli ja pysyi kiinni. Ja meikäläisen lautailuun tottumattomat reidet alkoivat huutaa hoosianna ankkureiden ja sompahissin kanssa. Kun huipulla tuuli vielä yltyi nuppineulasadetta muistuttavaksi sumuksi ja hissi meidän nousun jälkeen suljettiin, alas päästyäni päätin että se oli täsä. Marssin vuokraamaan sukset ja loppupäivä sujuikin sitten "hieman" leppoisammissa merkeissä, kaikilla :-)

Muutama todistusaineisto epäonniselta laudanulkoilutusreissulta

Nyt on päivän laskut laskettu, aurinkokin vielä paistelee ja kovasti arvon josko vielä jaksaisin käydä heittämässä saman eilisen hiihtorundin. Vaikka siihen toiseen suuntaan, missä olisi enemmän niitä laskuja..

Messujen antia

Muiden kanssaurheilijoiden tavoin suuntasin viime viikonloppuna siskoni kanssa Go Expo-messuille Messukeskukseen. Sain pileitit kyseiseen tapahtumaan ilmoittauduttuani vapaaehtoiseksi haastateltavaksi HCR:n juoksijaesittely-sivustolle. Myönnettäköön, että lipputäky innosti kynäilemään stooria omasta juoksuhistoriastani. Tarina ilmestyy jossain vaiheessa kevään aikana, linkkaan jutun sitten myös tänne blogin puolelle :-)

Mutta itse messuihin. Mitään varsinaista kohdetta ei mulla kyseiseen tapahtumaan ollut, lähinnä lähdin katselemaan tarjontaa. Esikoiselle ollaan pyörää hankkimassa, eli se taisi oikeastaan olla ainoa varsinainen täky ko. tapahtumassa.

Pyöriä suunnattiinkin ensimmäisenä katsastamaan. Vuosi sitten arpoessani itselleni uutta menopeliä sain varsin vakuuttavia suosituksia kyseisten messujen pyöräosastoilta. Nyt, kun varsinaista agendaa ei ollut, kierreltiin siskon kanssa katsastamassa päällisin puolin nuorisopyörätarjontaa. Mitään supertarjousta ei silmään osunut, joten lähdimme jatkamaan haahuiluamme. Ainut mukaan tarttunut täky oli pyörääni uusi soittokello rikkimenneen tilalle. Ei tarvitse enää huudella väistymiskäskyjä pitkin metsiä :-D

Kävin maistelemassa proteiinijäätelöä sekä Evoken proteiinipatukoita. Tykästyin jälkimmäisiin ja osaavan myyjän innostamana tartuin patukkatarjoukseen. Hyviä olivat :-) Muutoin ei mitään kassia tai pussukkaa tarttunut kaupan päälle. Tunturin osastolta ostettiin uudet vastuskuminauhat, Bookyltä lapsille kirjat.

Kävästiin myös katsastamassa juoksija-aluetta, missä pysähdyttiin hetkeksi lepuuttamaan ja kuuntelemaan stagella käytyä keskustelua aiheesta "Raskauden jälkeinen harjoittelu". Juu en ole kohderyhmää enää en, mutta muistutus lantionpohjan lihasten harjoittamisesta on aina paikallaan. Moinen on tainnut hieman täysin unohtua.. Josko taas muistaisi..

Kyseisellä alueella mainostettiin myös erilaisia juoksutapahtumia ja olihan siellä esillä tuo alle kahden kuukauden (jaiks!) päästä juostavan HCR:n tämän vuotinen juoksupaita. Tykkäsin väristä tosi paljon! Ja mitalikin oli hieno :-)

Päätöntä menoa :-)

Kaikkiaan saatiin messuilla kulumaan aikaa peräti pari tuntia. Taitaa olla melkein ennätys! Yksi pit stop pidettiin kahvilassa superkalliiden (3,20€) vichyjen kanssa ja kollegan kanssa sattumalta törmätessä tuli rupateltua tovi. Muutoin kierreltiin ristiin rastiin alueella, useammankin kerran samoilla kojuilla kierrellen.

Mitä jäin kaipaamaan? No juoksutossuvalikoima oli aivan olematon. Kaksi merkkiä ainoastaan edustettuina, muut merkit loistivat poissaolollaan. Muutoinkin olisin ehkä kaivannut laajempaa urheiluvaatetarjontaa. Nyt oikeastaan olemattomat tarjonnat näyttivät keskittyvän lähinnä tuubihuiveihin, pipoihin ja sukkiin. Itse tykkään erityisesti juoksukisojen yhteydessä piipahtaa katsastamassa kisaexpoalueita ja useamman kerran olen onnistunut sielä löytämään hyviä tarjouksia. Samanlaista aluetta jäin näiltä messuilta kaipaamaan. No josko HCR:n expossa sitten ;-)

Tämä viikko onkin työviikkona lyhyt, kun matkaamme loppuviikosta pohjoisen lakeuksille. Vähän erilaista treeniä siis tiedossa ensi viikolla. Josko vaikka tulisi murtsikoitakin ulkoilutettua ensimmäisen kerran sitten viime talven!

Viikon juoksuja täytyy hieman syynäillä, vasen pohje on sen verran jumissa viikonlopun kovavauhtisilta lenkeiltä, että taitaa olla paras hieman lepuuttaa jalkaa ja keskittyä lihaskunnon ylläpitämiseen. Kevyempää treeniä siis tälle viikolle suunnitteilla, mitä se nyt sitten ikinä meikäläisen ollessa kyseessä onkaan :-)

Hyvinvointia itselle

Sain viimein tänään pitkästä aikaa kammettua itseni hierontaan. Viikon verran vaivannut niskajumi pakotti asiantuntijan pakeille ja onnistuin saamaan vakihierojalleni Olo ok-putiikkiin ajan pikaisella varoitusajalla. Olen kyseisessä paikassa käynyt nyt reilun vuoden verran, mutta siis noh, tämä kerta oli kolmas. Aikaisemmilla kerroilla olen pyytänyt apua juoksussa kipeytyneisiin koipiini ja tuolloin olen varannut vain 30min ajan. Tuo juiliva niska oli sen verran jumissa että varasin suoraan 50min mikä olikin hyvä. Päästiin vasta alkuun, mutta pahin kolotus jäi paikan lavitsalle.

Niskat ovat aikaisemmin olleet mulla se vähiten harmaita hiuksia aiheuttava osa-alue, mutta nyt tunnustan räplänneeni ehkä turhankin paljon älyvehkeitä, joka lienee syy moiselle jumittamiselle. Toisaalta hieroja informeerasi meikäläisen koko oikean puolen aina ahteriin saakka olevan täysin jumissa, joten tuumasimme saattaisikoha moinen johtua sittenkin nastalenkkareista luopumisesta. Mulla kun on traumaa tuon oikean kinttuni kanssa niin saattaa olla, että olen alitajuisesti nyt sitten ruvennut jalkaa varomaan kun kesätossuihin siirryin.

Sain hierojalta ohjeen koittaa tänään lepuuttaa niskaani ja yrittää tehdä lyhyemmän työpvän. Ei kai tätä kirjoittelua siihen lasketa eihän (heh :-)). Varasin nyt saman tien heti ensi viikolle uuden ajan, jotta edelleen sinne selkään jäänyttä jännitystä saatasiin heltymään. Samalla muistin taas, miksi työpöydälläni majailee se vesipullo (tyhjänä..). Kuulemma vettä tulee juoda, ainakin hieronnan päälle, mutta muutonkin. Myönnän, että pyöräilyn jäljiltä taidan normaalisti mennä liian niukilla vesivarannoilla, joten yritän sen osalta parantaa jatkossa tapani. Eli vesipulloa sitten mukaan jatkossa joka paikkaan :-)

Hyvinvointiteeman kruunasi Trattoria Sognon tattirisotto, minne siskoni kutsui lounastamaan. Samalla nyt sain annettua palautetta kyseisen paikan buffet-pöydän salaattivalikoimista. Moneen kertaan on tullut sieltä lautaselle vain vihersalaattia (tällä siis tarkoitan todella vain niitä salaatinlehtiä) kun kaikkeen muuhun on sotkettu joko couscousia tai pastaa.. Josko jatkossa olisi myös meille ei vehnää nauttiville jotakin monipuolisempaa tarjolla...

Työmatkajuoksu

Huh hei, nyt on koettu se kaksi kertaa päivässä juoksutreeni meikäläisen osalta ja täytyy kyllä todeta että ei ole meikäläisen juttu moinen ei.. Päätin siis tänään kauniin sään turvin lähteä aamusta työmatkaa taittamaan lenkkareissa. Mukaan pieneen autoliikkeestä saatuun reppuun ängin läppärin oheen kaiken tarpeellisen karsien määrän minimiin. Läppärikin piti jättää työmaalle, vaan unohtus.. Ei siis auttanut muuta kun raivata sille tilaa meikkien sekä muun ääritärkeän oheen 🙂

Täytyy sanoa että kyllä varmaan on repullakin merkitystä kun tuntui niin kovin vaivalloiselta juoksu moisen jatkuvasti puolelta toiselle seikkailevan selkäseuralaisen kanssa.. Olin virittänyt reppuun klipsin, jonka tarkoitus oli pitää reppua edestä paremmin paikallaan men det funkade inte. Koko ajan sain olla repun asentoa korjaamassa eli uudenlaista patenttia edellytetään.

Jos hetkeksi unohdan tuon repun ja sen aiheuttaman ylimääräisen kuorman (ja tuskan) oli itse reittikin aikas berberistä. Päädyin aikaisemman suunnitelman vastaisesti kuitenkin uhmaamaan keskuspuiston straadaa ja siellä aamulla (puhutaan siis about 6:45 ajankohdasta) oli paikka paikoin vielä yöllisen räntärämmetyrskähdyksen jäänyeitä sekä auraamisen jäljiltä jäisiksi paljastuneita pätkiä (toim.huom. tätä siis muuallakin kun vain "ei talvikunnossapitoa" pätkillä).

Korvissa soi eilen Jannin blogista poimittu biisilista ja aamuankeutta vastaan taistelin eilen Haruki Murakamin kirjasta lukemani ultrajuoksun voimin ("jäljellä on vaan 2km ei 50.."). Lopputulemana 6.21km tuli suoritettua ja suihkun kautta siirryin työmaalle.

Aurinko alkoikin paistelemaan lupauksensa mukaisesti ja paistetta riitti iltapäivään saakka. Oli kyllä työn ja tuskan takana innostaa itsensä paluumatka juoksuun ja hetken jo harkitsin ottavani HSL:n gummipyörät alle. Kollega antoi käskyn olla mamoilematta, eli ei auttanut kuin ryhtyä tuumasta toimeen. Uhkasin tosin juoksevani kamat päällä bussiin, en sitten kuitenkaan moiseen ryhtynyt.

Paluumatkalle suunnistin aamun reittisuunnitelman mukaisesti rantareittiä. Jalat tuntuivat tönköiltä, jokainen liikennevalo paloi punaisena enkä oikein saanut kauniista säästäkään nautittua. Poikkeuksellisesti en laittanut musiikkia päälle vaan juoksin fiilistellen (jos sitä taivallista nut voi fiilistelyksi kutsua) koko matkan kaupungin hälinää aistien.

Matka sujui suhteellisen hyvin, jäätä ei reitillä ollut, lammikoita sitäkin enemmän. Tuli pariin otteeseen melkeen estejuoksua harrastettua. Sen verran laajoja "altaita" matkalle osui. Paluumatka oli himppasen menomatkaa lyhyempi, ja päiväkodilta jatkoimme tyttären kanssa vaan kävellen kotiin.

Summa summarum: tulipahan tehtyä, mutta jatkossa taidan yhdistää pyöräilyä moiseen reissuun. Joko meno tai paluu pyörällä jeesaisi kummasti, toisaalta arkipäivän lenkiksi 12km on ihan kelpo suoritus😊

Edit. Kuvat ovat parin viikon takaisen lenkin jälkeisestä auringon paisteesta. Nyt kun samaa maisemaa katselee niin onhan se lumi melkoisesti kaikonnut..

Juoksuun intoa lehdistä?

Kuten monesti olen maininnut, olen saanut parhaat vinkit juoksuun kavereilta. Toisten juoksijoiden parhaat tärpit suhteutettuna usein kavereiden tietoon siitä, millainen olen juoksijana ovat boostabneet menoani viimeisen vuoden aikana ihan uusiin sfääreihin. Samoin osallistuminen erilaisiin yhteisjuoksuihin on opettanut konkreettisesti uusia tapija juoksutekniikkaan sekä treenien vaihtelevuuteen.

Uusimmat Fit ja MeNaikkoset Sport mainostivat kumpainenkin etukansissaan juoksemista ja houkuttivat perehtymään aviisien tarjontaan. Toinen lehdistä tulee kotiin kannettuna ja toinen löysi tiensä lounaseväiden kylkiäisenä 😉 Mitä jäi käteen ja mikä oli paras anti?

Liekö omien tietojen pohja jo vankka vai olikohan molemmat jutut kuitenkin suunnattu enemmän houkuttimiksi aloittaa juoksuharrastus, sillä varsinaisesti en mitään uutta saanut na. fikkaan. Ehkä mielenkiintoisin raportti oli juoksujalkaa-blogistin lenkkaritesti (toim.huom. en ole uusia tossuja ostamassa 😀). Muutoin perusinfopakettina hiljaa-hyvää-tulee kannattaa itselläkin pitää mielessä. Muutoin venyttelyt, ravinto ym. juoksuun liippaava on jo sen verran koeteltu, että taidan vaan olla kyseisille artikkeleille väärää kohderyhmää.

Pikkupalstalta bongasin mielenkiintoisen kirjavinkin, mistä laitoinkin heti kirjastolle varauksen. Kirsi Valastilta ilmestyy ensi viikolla opus juoksemisesta, mikä taitaa meikäläiselle olla oivallinen seuraavaksi lukemistoksi. Nyt on pöydällä vielä Haruki Murakamin "Mistä puhun kun puhun juoksemisesta?"-teos, joka on sangen mielenkiintoinen. Moisen vinkin sain edellisestä Juoksija-lehdestä eli taitaa näissä aviiseissa jotain infoa aina olla.

Jos ihan rehellisiä ollaan niin parasta antia mainituissa lehdissä oli ah niin ihanat vaatteet 😍 Ja Sportin kikherne-resepti meni pienellä tuunauksella myös heti testiin!

Vaikka sää on mahtava ja juoksu polttelisi kovasti, tämä päivä on pyhitetty hyvin syömiselle. Brunssi Töölön Relovessa sai jo navan paukkumaan mutta vielä pitäisi saada tilaa siskon synttäridinnerille.. Lenkki kutsuu huomenna, sää onneksi näyttää jatkuvan tämän päivän kaltaisena😊

Voihan sää..

Nyt on tullut taivaalta lasketeltua viimeisen kahden lenkin aikana semmosta röhnää että enemmän tai vähemmän on tullut pohdittua että mitä helvatoksen järkeä tässä harrastuksessa on! Josko saisivat uljaan Espoon ahkerat työmyyrät jossain tämän vuoden(kymmenen/sadan) aikana sen metron viimein kulkemaan niin johan nopeutuis täältä Helsingistäkin liikkuminen sinne juoksuareenalle. Sen verran alkaa ottaa pannuun nämä ainaiset luontoäidin oikut, kun kuitenkin mielisin ulos juoksemaan. No mutta onneksi on lasten harrastukset jotka pakottavat pistämään nokan ulos tuvasta vaikka kuinka soffa houkuttaisi enemmän.

Tänään siis meillä taas harrastettiin ja ei auttant muu kun kammeta itsensä ojennukseen ja kamat päälle. Ihana nettipiiskuri huuteli heti aamusta "reipashenkistä" niin sanottua rentoa lenkkiä, onneksi tosin vaan 9 km matkalle. Suunnittelin jo laittavani nastatossujen sijaan kerrankin kesäkiiturit jalkaan vaan katsoin sitten kuitenkin parhaaksi kiskoa nuo gtx-tossut jalkaan. Mikä olikin ihan hyvä tuuma, sen verran tuli esteristä koko matkan.

Koska tavoitteena oli pitää reipasta vauhtia yllä päädyin poikkeuksellisesti juoksemaan teiden varsilla keskuspuiston sijaan. Monta kertaa tuli taas tajuttua, miksen tätä normaalisti tee. Ne liikennevalot. Niitä on koko ajan. Ja yhdistelmä pyörä- ja jalankulkutietä on yhtä kuin koko ajan saa väistellä kun vaan toinen puolista (yleensä se pyörätie) on aurattu. Ja ne lammikot. Sekä sohjo. Eli ei ollut helppoa tänään. Mutta pääsimpäs. Ja jopa tavoitteeseen :-)

Samalla summailen tässä edellisen kuukauden treenejä. Pyörällä tuli mentyä kaikkiaan 149 km, mikä oli yli 20 km enemmän kun tammikuussa. Ihan noin niinkun referenssinä pyöräilypäiviä tuli kaikkinensa 9, ihan joka päivä kun ei tule työmatkaa pyörällä huristeltua.

Juoksua tuli kaiken kaikkiaan 149,5 km, mikä ylitti tammikuun melkein 50:llä kilsalla. Kop kop siis että olen saanut olla terveenä! Tavoitteessa siis pysyttiin eli sain sen 3 kertaa viikossa juostua, mikä mulla on ollut ohjelmassa. Vaikka kuukausi oli lyhyt, kaikkiaan 12 lenkkiä sain ryittyä. Näistä 3 juoksin matolla ja yhden areenalla eli pääosin ulkojuoksua tuli harrastettua.

Jos sävy tekstissä on ollut..nooh "hieman" katkeransuloinen, ei fiilis ollut moinen tänään aamulla kustannuspaikalle polkiessani. Normaalisti en malta pysähtyä napsimaan kuvia mutta se on kuulkaa sateesta ja rämmäleestä huolimatta kevät tulossa! Aamut, jopa kukonlaulunaikaiset, alkavan olemaan jo valoisia ja kun kerrankin satuimme aamuairingonnousun kanssa samaan aikaan Töölön lahdelle päätin pysäyttää menokkini ja napsia nämä muutamat kuvaset tarinaa piristämään. Oli todella mahtava aamu! Kuvien ajankohta oli seitsämän kieppeillä ja aurinko se pilkisteli jo taivaanrajassa.

Tälle viikolle onkin sitten vielä yhteislenkkejä tiedossa. Perjantaille sovittiin kollegan kanssa aamujuoksu ja jos sää on silloin suosiollinen, menemme näihin kuvissa näkyviin maisemiin juoksentelemaan. Sunnuntaina vastaavasti kokoontuu taas HCR:n yhteislenkkipoppoo Pirkkolassa ja se on kalenteroituna ylös. Eilisen lihaskuntotreenin lisäksi mukaan mahtunee siis vielä toinen moinen ja pyörällä on vielä huomenna tarkoitus singertää. Toivokaamme siis auringon paistetta ja plussakelejä :-)

Smoothie resepti

Tiistaiselle Esport-vierailulle nappasin kaapista mukaan yhden SportyFeelin päärynän makuisen proteiinijuoman, kun suoraan töistä lähdin matkaan. En jotenkaan ole osannut kaivata töissä mitään välipaloja ja sen vuoksi lounaan jälkeen tuppaa ruokailuväli venymään melkoisesti, kun vasta kotosalla seuraavan kerran jotakin murkinaa laitan. Nyt oli kovaa treeniä ennakoiden pakko jotakin napata mukaan ja moinen löytyi kaapista.

Oon kuienkin enemmän smoothien ystävä ja taannoisella kaupunkikäynnillä nappasin Jungle Juicelta mukaan macalla ja proteeinijauheella höystetyn supersmoothien. Oli todella hyvän makuista vaikka olen jokseenkin aina vieroksunut erilaisia jauhe- ym. hässäköitä (cook cace bake-jauhekin taisi päätyö kaverilta toiselle..). Koska smoothieita on niin yksinkertaista väsätä itsekin, kävin hakemassa jauheet ja kokeilin tänään ensimäistä proteiini-maca-smoothietani.

Ennen illan kauppareissua jääkaapissa oli suurin piirtein nämä, mutta tässä olikin sitten ihan riittävästi. Tavoistani poiketen oikein mittailin määriä, kun piti osata näin vasta-alkajana suhteuttaa tuo proteiinijauhe oikeaan määrään nestettä. Mehua laitoin 2 dl, laskin että tuo jugurttipurkki tuo yhden desin "nestettä" lisää eli laskin jauheen 3dl mukaan (ohjeen mukaan yksi annoskuupallinen olisi pitänyt laittaa, jätin hieman vajaaksi laittamakin kuupan).

Juuri ennen surautusta

Olin positiivisen yllättynyt lopputulokseen. Normaalisti heittelen mukaan vielä jäisiä marjoja mutta tällä kertaa päätin jättää ainekset tähän. Vaikkei ihan superkylmää ollutkaan (banaanit ja ananas olivat jääkaapista) maku oli onnistunut. Voin siis suositella tätäkin.

Kuvausta varten ripottelin smoothien pinnalle vielä kookoshiutaleita :-)

Tässä siis resepti vielä kaikkinensa:

1 purkki ananas-mango-jugurttia

2 dl omena-rypäle-menua (tai jotakin vastaavaa)

n. 5cm kiekko ananasta

2 banaania

pala inkivääriä

1/2 tl maca-jauhetta

vajaa 1 mitallinen proteiinijauhetta

Ei muuta kun kokeilemaan :-)

Radalla

Juu ei ole tässä tulossa tarinaa yökerhoviilettämisestä että pahoittelut heti kärkeen 😏 Kuten edellisessä kirjoituksessa mainitsin, olen ohjelmoinut juoksuni Asics appiin joka hätyyttelee sähköpostilla juoksuista. Kyseinen appi on tähän asti ollut kovin "kiltti", olen toistaiseksi saanut ohjelmalta suosituksen päivittää tavoitettani ainoastaan ylöspäin ("Huomaamme, että juokset tavoiteaikaasi nopeammin. Haluatko tehdä ohjelmaasi muutoksia?"). Vaan nyt tuo sitten huomasi meikäläisen haasteet kelin kanssa ja sain suosituksen päivittää ohjelmaani hitaammalle tavoiteajalle.. Minäkö? Mitähähtäh?!? Juu ei..

Määrähän mulla ei ole tässä ollut se ongelma vaan vauhti. Ja jos jotain lisäperustetta halutaan niin olkoon vaikka ikä 😜 Tiesin jo alun pitäen että tälle vuodelle puolikkaalle tavoitteeksi asettamani 1:30 alitus ei tule olemaan helppo, varsinkin kun tuo ennätys syntyi vähän vahingossa.. Mutta kuten motto sanoo: ennätykset on tarkoitettu rikottaviksi, joten ei muuta kun haastetta päin.

Kun kerran lapset majailevat tämän viikon isovanhemmilla, päätin pakata juoksukamat kassiin ja suunnata reitin kohti Espoon sisärataa. Otin nimittäin selvää, että Liikuntamyllyn rata onkin vain 200m, joten sinne tuskin tulee kilsoja lähdettyä hinkkaamaan.. Ohjelmassa oli kovavauhtinen 13,5km enkä ajatellut ulos lähteä liukastelemaan.



Ulkona tosin olisi ollut mitä kaunein keli juosta, keli joo mutta tiet ei, joten pidin pääni ja nappasin Kampista bussin kohti Esport Areenaa. Onhan tuo 12€ suolainen hinta kertamaksuna (ja siihen vielä bussilipun seutumatka mennen tulle päälle) mutta kaksi liikuntaseteliä ja kakkonen till niin portti aukesi.

Kampetta olikin sitten yllättävän paljon, vaikken suihkukamoja ottanutkaan mukani. Keskisen kellolta tilaamani uusi sykevyö saapui sopivasti maanantaina ja pääsi heti käyttöön. On muuten ihan erilaista juosta tuolla xs-koon vyöllä kun sillä entisellä mitä olin jo ommellut pienemmäksi (ettei valuisi ja valui sittenkin). Ja onhan se vaan sisäjuoksussa parasta että saa shortseilla mennä!

Itse juoksun päätin hoitaa vetotreeninä. Areenalla on siis 400m rata, kahdessa kerroksessa eli 800m yhteensä. Laskuissa saa olla tarkkana, jos molempia kerroksia menee (nimim. kyllä, sekosin), mutta kivaa vaihtelua saa juoksuun eri "maisemilla". Suunnittelin juoksevani alkuun reippaalla vauhdilla 2 km ja siitä 1km vetoja aina 1km palautuksilla. No alku lähti taas tuttuun tapaan liian kovaa, eka veto oli ihan tappoa, mutta en luovuttanut! Hyvin siellä saa tsemppiä ohittelemalla muita juoksijoita tai juoksemalla samaa vauhtia.

Puolessa välissä havaitsin virheen juoksuissa mutta annoin vaan mennä lopun uudella suunnitelmalla. Loppujen lopuksi mitä ilmeisimminkin yksi palautus oli jäänyt 400m vajaaksi, pääasia siis ettei veto 😊 Eli suurta hallaa ei juoksulle tullut! Kokonaissaldona 13,6km oli kelpo suoritus ja keskivauhti pysyi nipin napin alle ohjelman tavoitteen (eh heh..).

Voin kyllä lämpimästä suositella tuota areenaa, fasiliteetit on moitteettomat ja hyvin mahtuu juoksemaan. Se ainoa miinus tulee sijainnista, voi kun olisi vaan vähän lähempänä!

Rakkaudesta lajiin

"Äiti,eihän sua kukaan pakota juoksemaan" totesi 8 vee kun mainitsin että pitää lähteä juoksemaan. Selitin että juu ei, eihän mua kukaan muu kuin minä itse määrää lähtemään vaan kun jotain on päättänyt, päätös pitää. Tuli sitten taivaalta auringon säteitä tai rämmäleitä. Tänään tuli jälkimmäisiä, ainakin melkein..

Mä olen jo pidemmän aika ohjelmoinut Asicsin juoksuohjelman määrittämään viikoittaisia juoksulenkkejä. Tämän jääkauden aikana olen lähinnä noudattanut ohjelmasta lenkkien määriä ja pituuksia. Tänään muistelin, että ohjelmassa olisi ollut 13,5km vaan väärin muistin: 18km ilmoitti sähköpostipaimen, joten meni reittisuunnitelma uusiksi. Päätin kokeilla vaihteeksi Apple Musicista jotakin valmista soittolistaa, omat tekeleet kun alkaa tunnistaa jo liiankin hyvin.

Keli ei tosiaankaan ollut mikään mahtavin, vettä tuli melkein koko matkan. Lähdin uhkarohkeasti kokeilemaan vähän uusia reittejä ja lopulta ei ollut enää mitään hajua missä olin 😧 Onneksi pk-seudulla kulkijaa tuetaan erilaisin suuntaviitoin, joten helpoitus oli suuri kun sininen viitta osoitti Pitkäkoski 2,5km. En sitten koskaan sinne saakka löytänyt, tyttären jumppapaikan paikallistettuani lähdin suuntaamaan tuttua tietä kohti Pirkkolaa.

Lenkki itsessään kulki varsin hyvin. Olisin jaksanut varmaan pidemmänkin reitin ellei aamupalaksi vedetyt kaksi kahvimukia ja  smoothie olisi ruvenneet puskemaan pihalle 🙈 Vauhti oli loppujen lopuksi varsin kelvollinen eikä sääkään haitannut kun taivalsin pitkin teiden varsia ja metsää. Uudet kuulokkeet ilmoittivat akun hyytymisestä reilun puolen matkan jälkeen joten sain jopa olla ihan vaan omien ajatusteni kanssa.

Itsellä usein lähteminen on se vaikein osa, kun keli ei mairittele ulkoilemaan. Kun ulos pääsee on sää toisarvoista. Se fiilis, mikä lenkin jälkeen tulee on ihan mahtava. Ja tuleepahan ulkoiltua, säällä kun säällä.

Ens viikko onkin koululaisella ja eskarilaisella lomaa, meilläkin siipan kanssa erilainen viikko edessä kun lapset suuntaavat mummiukkilaan. Jääkaappi säilynee nykyisen kaltaisena kun ei tarvitse ainaista ruokarumbaa viikkoon pyörittää. On se luksusta että on isovanhemmat 😍