Mahdollisuus?

Selailtuani jos jonkin moisia kynäiyjä jalkojen oirehtimisista kannanpa tässä oman korteni kekoon. Josko vaikka joku sattuisi saalistamaan samanlaisia oireita ja saamaan tästä vinkkejä koiven kuntoon laittamiseen. Tulee samalla kerättyä itselle muistiin viimeisimmät käänteet ja vinkit, joita olen saanut.

Kävin siis keskiviikkona vetäisemässä suunnitelman mukaisen 5 km lenkin (tarkalleen ottaen 5,9 km) vaihtelevassa säässä. Heti alkuun Ambit2 teki tenän ja oman tuntemuksen mukainen "reipas" vauhti näytti GPS-signaalin kadottaneen laitteen mukaan väliä 6:40-5:40. Hermostuin moiseen, nykäisin ranteessa olevan kännykän kuorestaan ja napsaisin päälle Asicsin appsin. Kuulokkeet toimivat mainiosti ja kännykän säätäminen juoksulaitteeksi onnistui vauhdissa vaivattomasti ilman johdon häirintää.

Itse juoksu kulki moitteettomasti ja jalka ei kipuillut lainkaan. Päästyäni perille huomasin vetäneeni lenkin keskivauhtilla 4:44, kiitos siis tuon seonneen kellon.. No hyvää ainakin oli se tieto, että vauhti ei ole liiemmin hidastunut vaikka taukoa tässä olikin se pari viikkoa. Ja sillä tauolla nyt sitten edelleen jatketaan. Ei siis tullut jalka kipeäksi juoksun aikana mutta mutta.. Kyllähän sen jo illalla huomasi, ettei tuo rasittaminen hyvää koivelle tehnyt. Lähdinkin siitä sitten kuukkeloimaan josko onnistuisin saamaan itsediagnoosilla jotakin helpotusta oirehtimiseen.

Päädyin (kumma että vasta nyt, olen siis tätä tiedonmetsästystä harrastanut aiemminkin) erilaisiin ketjuihin, jossa sin oireeni vastaamaan hyvinkin tuota Hamstring-syndroomaa. Ensimmäinen tekemäni virhe tuon diagnosin mukaan on venyttely. Ei, kohtaa ei olisi saanut venytellä. En siis keskiviikkona veyttänyt oikean jalan pakaraa lainkaan tavalliseen tapaan, muutoin kylläkin. Samalla rullailin foam rollilla, joka ainakin tuntui säären etuosan lihaksia rentouttavan mukavasti.

Koska en näin opintovapaalla ole oikeutettu käyttämään työterveyspalveluita ja jotta asialle olisi oikeasti mahdollista tehdä jotakin, varasin ajan terveyskeskuksen kautta lääkärille. Sain onneksi ajan heti seuraavalle päivälle, ja johan alkoi tapahtumaan. Kyseessä "ennen kun toisin todistetaan" ei suinkaan ole Hamstring vaan ongelma SI-nivelessä. Tuon keskiviikon lenkin seurauksena sain lonkkani taas vaihteeksi lonksumaan (toim.huom. lonkka muljahteli jo viime vuonna kun olin koko kesän juoksematta oikean polven sisäsyrjän kipeytymisen johdosta, ts. juoksijan polvi). Tähän lonkkaan lääkäri kiinnittikin heti huomion. Kuten usein tapana on, ei oire ole siellä missä kipu tuntuu vaan jossakin ihan muualla. Sain lähetteen röntgeniin ja ajan fysioterapeutille. Röntgenissä kävin heti samana päivänä ja kuvat ovat lääkärin pöydällä jo maanantaina. Lääkäri tosin heti epäili, ettei kuvissa tule näkymään mitään.

Mistä sitten kiikastaa ei varmasti vielä voida mitään sanoa. Kuukkelointia jatkoin tänäänkin ja samalla selvisi, että nyt käytössäni olevat Footbalancen pohjalliset nyt ainakin ovat jo tulleet tiensä päähän (1,5 vuotta vanhat). Samoin löysin ristiriitaista tietoa siitä, kannattaako pronaatiopohjallisia JA pronaatiotuettuja lenkkareita lainkaan yhdistää. Otan joka tapauksessa pohjalliset ja tossut mukaan fyssarille, josko heti ensisilmäyksellä osaisi jotakin sanoa.

Nyt ei auta muu kuin odotella tuota tiistaista fyssarin tapaamista. Sitä ennen hyödynnän siskolta saamiani juoksu-lehtiä (ei, en siis itse ole tällä kertaan moisiin investoinut) ja yritän jumppailla kotosalla lihaskuntoa paremmaksi. Voi nimittäin olla, että kaikki tämä on peräisin pelkästä juoksemisesta ilman lihaskunnon ylläpitoa.

Mikä tässä lienee tarinan opetus? Ehkä uskaltaudun jatkossa aikaisemmin asiantuntujoiden pakeille, jolloin juuri oman vaivan ongelmiin on mahdollista saada apua. Mutta se Tukholma.. Vielä on mahdollisuus!

Hyvä fiilis

Tänään on ollut hyvä päivä, kaikin puolin. Tiedätte varmasti sen tunteen, kun kaikesta tekemisestä jää hyvä mieli, oli se sitten aamuksi sovittu haastattelu tai kohtaaminen kaupan kassalla. Tänään mulla on ollut juuri sellainen päivä. Ja kyllä, istuskelen parhaillaan lenkkikamat päällä ja odottelen lounaan laskeutumista. Flunssa selätetty ja jalka..no katsotaan sitä tarkemmin lenkin jälkeen. Pääsen siis vihdoin palaamaan tuohon Asics appsin laatimaan ohjelmaan. Tänään edessä ei ole kuin 5km kevyt lenkki mikä sopii mainiosti lenkkikunnon testaamiseen.

Jotain muutakin uutta juoksuun (ja sen oheen) olen tullut hankkineeksi. Kävin tänään noutamassa Anttilan verkkokaupasta tilaamani Gymsticin putkirullan. Kokeilen nyt sitäkin tälle jalalle. Ainakin sattui pirusti kun sitä hetimiten testailin, toivon mukaan kuuluu asiaan.. Viikonloppuna kävin hakemassa myös Philipsin langattomat kuulokkeet. Päädyin nyt aikaisemmin johdollisilla nappikuulokkeilla juostuni sangalliseen malliin, jotta pysyisivät paremmin päässä. Mallin tarkempia speksejä löytyy tästä.

Koska jääkaappi ammotti suhteellisen tyhjänä, kääräisin kaapista löytyneistä aineksista couscous-salaatin. Lenkkiä ajatellen tarvitsin jotakin energiapitoista muttei liian raskasta. Ei se kaappi sentään ihan tyhjä ollut, viinirypäleitä, kurkkua, mozzarellaa ja kirsikkatomaatteja onnistuin löytämään sen couscousin oheen. 

Päälle vielä Rainbow Nutmix-pähkinöitä sekä kuivattua sipulia ja salaattikastiketta. Kastikesuosikki on jo pidempään ollut Felixin caesar, mitä olen tottunut käyttämään suhteellisen (tai suhteettoman) paljon. Sopii melkein salaattiin kun salaattiin. En tosin iljennyt ottaa kuvaa salaatista kastikkeen laittamisen jälkeen, sen verran olisi täytteet hävinneet näkyistä :-)

Viikonloppuna jalan kuntoa tuli testattua Stadikalla Cheekin keikalla. Sen verran innoissaan tuli hypityä ja pompittua että uskon jalan moisen höykytyksen seurauksena kestävän lenkkeilyäkin :-) Aikomuksena oli viedä keikalle kamera mukaan mutta lipuissa annetun ukaasin johdosta päädyin jättämään kameran kotiin. Alla olevia tunnelmakuvia tuli siis näpsittyä kännykällä (mistä syystä laatu on kyseenalainen..). Mahtis keikka ja hyvä tunnelma, kaatosateesta ja ukkosesta huolimatta.

Loppuun vielä tunnelmakuva viikonlopun metsäpiipahdukselta. Sen verran lähellä kulki autotie tuota löytynyttä puolukkapaikkaa, että saivat marjat jäädä paikoilleen kulkijoiden silmäniloksi.

Aamulla varhain

Somessa käydään tasaisin väliajoin keskustelua aamuihmiset vs. iltaihmiset. Molempiin joukkoihin näyttää kuuluvan suhteellisen tasainen määrä henkilöitä, sikäli kun on luottaminen statistiikkaan. Itse ilmottaudun vahvasti aamuihmisiin. Nautin erityisesti kiireettömistä aamuista, hiljaisuudesta muiden perheenjäsenten vielä nukkuessa. Mikään ei voita sitä fiilistä, kun saa rauhassa hääräillä itsekseen, omaan verkkaiseen tahtiin ilman tulipalokiirettä. Nyt, vaikka olenkin opintovapaalla, laitan aina kellon soimaan juuri sen verran aikasemmin, että saan nauttia rauhallisesta heräämisestä ennen muuta perhettä.

Kun aamuissa kerrankin on joustoa, olen joka aamu ehtinyt myös Hesarin pariin. Arkisin itse aviisi ei meille tule paperisena vaan lueskelen kyseisen lehden nettiversiota. Samalla nautiskelen vaihtelevan koostumuksen aamiaistarpeita. Kahvi ja tuoremehu ovat vakituinen osa aamupalaa, muut vaihtelevat fiilispohjalta.

Kahvia juon maidolla (=maitoa kahvilla) ja tuon kuvassa näkyvän kupin täytän aamiaisen aikana kahdesti :-) Riittävä päiväannos, eikä kahvia tule aamun jälkeen keiteltyä. Viimeaikoina olen palannut tuon Alpron soija-maidon pariin. En varsinaisesti pidä kahvissa sokerista, mutta tuon maidon hienoisen sokerisen maun koen antavan juuri sopivasti makeutta. Ja kun laittaa maitoa riittävän paljon, siis paljon, ei kahvi edes mene rakeiseksi.

Vaikka tunnustaudunkin aamuihmiseksi, en koskaan ole oppinut käyttämään aamua urheilemiseen. Juoksulenkit ajoittuvat aina iltapäivälle/illalle, samoin muu urheilu. En vain osaa lähteä liikkumaan ilman, että olen syönyt. Poikkeuksen toki tekee työmatkapyöräily, jolloin pakkaan eväät reppuun ja keitän kahvit vasta työpaikalla. Tässäkin varmaan on kullakin omat tapansa. Itselle juoksu toimii myös "pään tyhjentämisenä", aamulla tälle ei niinkään ole tarvetta, iltaisin sen sijaan enemmänkin. Juoksulenkillä kuuntelen aina musiikkia, joka toimii sekä vauhtitsempparina että ajatusten karkoittajana :-)

Flunssa alkaa taittumaan ja polvikin osoittaa paranemisen merkkejä.. Varovaisena toiveena on siis ensi viikolla saada kiskoa taas lenkkarit jalkaan!

Lenssua ja lehtitilauksia

Hiljaisuus juoksurintamalla valitettavasti jatkuu, tällä kertaan syynä on (oireilevan jalan lisäksi) flunssa.. Kolmas päivä takana ja troppeja ammennettu sen verran, että voisi luvan moinen pöpö pikkuhiljaa hiipiä ovesta ulos. Jalkakaan ei toistaiseksi ole osoittanut paranemisen merkkejä, löysin kaapista Voltaren-geeliä, jota olen nyt ahkerasti kipualueelle laittanut. DN Halvmaraton lähestyi maanantaina maililla ja kertoi kisan olevan 25. päivän kuluttua. Tällä hetkellä on siis 23. päivää aikaa parantua ja saada juoksu kulkemaan. Toivotaan, että tähän mennessä tehty työ kantaa hedelmää pienestä takaiskusta huolimatta.

Puolikuntoisena (ja samalla laiskana) en ole oikein jaksanut panostaa lounastamiseen, joten tänään mentiin valmiskeitolla. Itselleni nämä Valion Viola-keitot ovat alun perin tulleet tutuiksi työkaverini lounaseväänä ja olenkin ominut moisia säännölliseksi hätävaraksi kaappiin. Tänään lounaan muodostivat seuraavat kaverukset:

Tomaatti-vuohenjuustokeitto on takuuhyvä, mikäli pitää tuosta makuyhdistelmästä noin ylipäätään. Keittoa en itse ole yleensä syönyt ilman näitä Pirkan krutonkeja, jotka olen tiukan krutonkimetsästyksen ja analyysin perusteella kelpuuttanut parhaiksi. Valitsen yleensä aina tämän valkosipuli-persilja -version. Hyvin saman näköisessä pussissa myydään myös samaisen tuotemerkin crostini-leipiä (kyllä, olen niitä erehdyksessä kerran napannut), joten kannattaa olla tarkkana jos nimen omaan krutonkeja havittelee. Hyviä nuo Crostinitkin toki ovat ja soveltuvat nekin keiton joukkoon.

Valmiin (=mikrossa lämmitetyn) keiton joukkon laitoin vielä muutaman rucola-salaatin lehden, enemmänkin koristeeksi, mutta toivat mukavasti makua myös samalla. Keitto on maistunut ainakin meillä myös lapsille, sen verran miedosta mausta on kyse. Tuollainen yksi krutonkipussi hujahtaa nopeasti, niitä kun on yhden jos toisenkin mielestä kiva näpsiä ihan sellaisenaankin :-)

Lounasseurana toimi eilen postipojan kiikuttama näytelehti Olivialta. Olen päättänyt olla tilaamatta yhtäkään naistenlehteä, vaikka niiden suurkuluttaja (varsinkin kesäisin) olenkin. Tuppasin ennen aina haksahtamaan "juuri nyt sinulle halvalla ja oheistuote pakettiin mukaan" -kampanjaan, minkä seurauksena makselin loppujen lopuksi niitä ei-enää-niin-edullisia-kestotilausmaksuja. Tarkemmin asiaan perehdyttyäni huomasin irtonumeroiden tulevan (no siis tulisivat jos ostaisi vain jotakin yhtä lehteä ja sen kerran kuussa) halvemmaksi, varsinkin kun hankkii lehtiä vain silloin kun kanteen on leimattu "nyt -50%" tai vastaava ilmoitus. Tunnustettakoon tässä samalla, että tsekkasin ostaneeni heinäkuussa erinäisten lehtien irtonumeroita noin 35 eurolla.. Jostakin olisi varmaan saanut puolen vuoden lehdet tuolla hinnalla (ja sen meikkisetin/meikkipussukan/veitsisarjan på köpet).

Loppuun vielä kuva paikasta, missä olen viime päivinä viettänyt suurimman osan ajasta. Koska tähän opintovapaaseen liittyy myös sitä opiskelua ja flunssassa ei juurikaan jaksa konetta näpyttää, olen istunut tuossa tuolissa kirjojen kera. Sohvapöydän siirsin ajamaan jalkarahin asiaa, taisi siihen hieman muutakin kerääntyä päivän mittaan. Tavarakasasta huolimatta tänään myönnän kyllä riutuneeni enimmäkseen sohvalla viltin alla tuon lukunurkkauksen sijaan.. 

Muutamia ärräpäitä

Tarkoitus oli tänään kirjoitella ajatuksia tästä juoksuohjelmasta ja sen tuomasta motivaatiosta juoksemiseen mutta kun just nyt tuntuu siltä, että juoksemisesta ei sitten taidakaan tulla toistaiseksi yhtään mitään..

Pari viikkoa takaperin jotakin tapahtui ollessani edellisen kerran SATSin ulkojuoksutreeneissä. Jotain, minkä seurauksena oikea polvi alkoi kipeytyä kummallisesti. Päätin vaan sitkeästi jatkaa juoksemista, kun vaiva ei tuntunut juoksemista haittaavan.

Tämän viikon alussa (sunnuntaisen 12km lenkin jälkeen) päädyin kuitenkin varaamaan ajan hierontaan ja onnistuinkin saamaan ajan heti tiistaille Helsingin urheiluhierontaan minne suuntasin positiivisin mielin. Heti hieronnan jälkeen jalat olivat kuin puupökkelöt, minkä hieroja tosin vakuutti olevan varsin normaalia. Itse vaiva ei tällä ainakaan kokonaan poistunut, mutta helpotti siinä määrin, että uskaltauduin eilen 5 km "hölkälle". Kaverin kanssa (kiitos vielä seurasta I!) juostiin kuitenkin todella reipasta vauhtia (5:02km/h keskivauhdilla) ja tänään onkin sitten ollut toinen ääni kellossa.

Kollegani neuvosta (kiitos puoskari J :-)) päädyin taas aloittamaan tutuksi käyneen tulehduskipulääkekuurin ja kokeilen nyt aluksi jättää viikon lenkit väliin. Lihaskuntoa ja venyttelyä siis ohjelmassa, jotta kunto ei pääse rapistumaan. Tasan kuukausi Tukholman koitokseen, että pitikin sattua just tässä vaiheessa.

Kaikki neuvot ja vinkit polven kuntoon saamiseksi otetaan ilolla vastaan! Googlailun (ja oman kokemuksen perusteella) kyseessä ei näyttäisi olevan tuo juoksijan polvi vaan kipu tuntuu enemmänkin polven takaosassa. Tässä tämä aamu miltei onkin mennyt, googlailun ja blogin ulkoasun säätämisen (ja tarkoitan todella Säätämistä, ei muuten ihan helppoa hommaa ollutkaan..) kanssa.

Juokseminen - varusteurheilua(ko)?

Ensimmäinen varsinainen postaus koskee juoksemista. Kuten endellisessä viestissä kerroin, olen suuntaamassa tämän kuluvan syksyn aikana kahdelle puolimaratonille, sekä Tukholmaan että Vantaalle. Juostuani HCR:n ensimmäistä kertaa tänä keväänä ja suoriuduttuani maaliin, no en nyt niin huonolla ajalla mutten tavoiteajassa, päädyin pistämään kovemmat panokset tähän harrastukseen.

Tavoiteajastani jäin reilun 5 minuuttia, minkä kiriminen tulee olemaan kova haaste vielä Tukholmassakin. Mutta nyt olen lisännyt sekä harjoittelun määrää että monipuolisuutta, kiitos SATSin Urban Tribes-juoksukoulun sekä asentamani ASICS-appsin. Lisäksi sain mieheltäni lahjaksi uuden sykemittarin ("Miten voi olla, että tuo keväällä hankittu ei muka riitä?") kun riittävästi asiaa perustelin :-)

Kuvassa vasemmalla näkyvä Suunto Ambit2 R on se-perusteluja-vaatinut, viereinen malli on saman valmistajan M4. Olen saanut ihan uuden innostuksen juoksuaikojen seuraamiseen tämän Ambit2 R:n avulla. No, hyvä vai huono asia että juoksee jatkuvasti aikaa vastaan, mutta tuo ajan säätäminen näyttää omassa juoksutyylissäni vaativan edelleen hieman säätämistä. Lähinnä sen suhteen että saisin juoksun kulkemaan tasaisesti samalla vauhdilla. 

Mistä ja miten sitten arvioin vauhtia? Tähän löysin itselleni avuksi tuon MyAsics-appsin. Sen avulla olen saanut asetettua itselleni tavoiteajan (joskin kyseinen appsi vaatii aluksi aikaisempaa todellista puolimaran suoritusaikaa ja arvioi lenkkien pituudet ja keskivauhdit tämän perusteella. Itselläni siis ei onnistunut tuo tavoiteajan asettaminen noin vaan vaan vaati pari kuukautta juoksemista riittävän kovalla vauhdilla, ennen kun ohjelma ilmoitte että "Tehdäänpä hieman muutoksia" :-)) ja nyt tiedän, millaisia lenkkejä ja millä vauhdilla tulee juosta, jotta tavoiteaika on teoriassa mahdollista saavuttaa.

Olen nyt siis vaiheessa kestävyyden kehittäminen, kilpailuvaiheen simulointi alkaakin jo ensi viikolla.. Lenkit pitenee, vauhti kovenee. Toivon mukaan helle myös helpottaa, jotta pääsisin oikeasti testaamaan kisakuntoa. Nyt on tullut selväksi ainakin se, että kuumalla säällä juokseminen on to-del-la raskasta, mutta siitäkin selviää. Kuin myös juoksusta hiekassa, eksyksissä.. Tästä ehkä kuitenkin toiste.

Onko juokseminen siis varusteiden kanssa pelaamista? On ja ei ole. Juosta toki voi ilman mitään sen kummempia pillejä ja viirejä, mutta itselle nämä apurit toimivat vallan mainiosti kun olen viime aikoina satsannut vaan koviin aikoihin ja yksin juoksemiseen. Vinkkejä toki otetaan vastaan jos jollakulla on hyviä neuvoja tarjolla. Erityisesti sen puolesta, onko pitkä lenkki kannattavaa suorittaa heti alusta alkaen tasaisella vauhdilla? Vaiko ensin hitaasti ja loppua kohden kiristäen? Vai alussa kovaa ja loppua kohden löysäten (=käytössä ne voimat jotka enää ovat jäljellä)?

Itseni herra

Tästä se alkaa, päiväkirjamainen kokoelma erään naisen elämää. Luettuani vuosia erilaisia blogeja huomasin hakevani sellaista yhdistelmää kirjoituksia, jossa ei keskitytä pelkästään kodin sisustamiseen tai urheiluun. Vielä en moista ole löytänyt (vinkata saa, jos moinen on jo olemassa) joten päädyin aloittamaan itse kirjoittamaan omasta elämästäni.

Alkuun muutama sananen minusta. Olen kahden lapsen äiti pääkaupunkiseudulta. Asumme kaksi vuotta sitten hankkimassamme ja remontoimassamme 60-lukulaisessa rivitalossa. Sisustuksellinen maailmani on moderni ripauksella jotakin perinteistä. Sitä perinteistä ei toistaiseksi ole kuitenkaan tullut hankittua..

Mitä sitten tulee harrastuksiin olen henkeen ja vereen juoksun puolesta puhuja. Entisenä yleisurheilijana urheilu on aina ollut osa elämääni ja reilu vuosi sitten hurahdin puolimaratoneihin. Tähän mennessä moisia on takana vasta kaksi, kaksi vielä tämän vuoden puolella edessä. En siis ole asiantuntija enkä sellaisena halua esiintyä. Koen kuitenkin että tälläkin saralla voisi muutkin ehkä hyötyä vinkeistäni.

Miksi otsikkona toimii itseni herra? Tämän syksyn ensimmäiset kaksi kuukautta vietän opintovapaalla päivätyöstäni pätevöittämällä itseäni. Samalla tulee testattua omaa motivaatiota ja itsenä kirittämistä myös opintojen osalta.

Sen voin luvata että asukuvia ei tarkoituksellisesti täällä julkaista. Mutta kai kuitenkin on paras olla vannomatta mitään..