Vauhtia, vauhtia

Sus siunakkoon kun  pukkasi sitten koko kevään kestäneen taudittoman kauden päätteeksi juuri ennen lomia meikäläiselle angiina! Että sellainen lastentauti nyt sitten vaihteeksi.. En kyllä muista koskaan ennen moista sairastaneeni, ainakaan tällaisella tautikirjolla, mutta oppia ikä kaikki. Suosittelen lämpimästi, että jos viidettä päivää kurkkuun sattuu ja ääni on kuin pubiruusulla (etkä moisessa ole viihtynyt) vierailemaan valkotakkisen pakeilla. Voi mennä ennenkin, mä vihdoin 5 päivän jälkeen tajusin, että nyt on tosi kyseessä. Sain penisilliinikuurin ja saigonia (=määräyksen suunnata kotiin lepäämään ympäröiviä kansalaisia tartuttamasta). Day 2 menossa ja heti helpottaa. Kun vaan päänsärky ja ylenpalttinen vetämätön olo vielä häipyisivät..

No enivei, en tätä stooria tänne tullut raapustelemaan vaan kertomaan muutamia vinkkejä, millä itse olen onnistunut omaan juoksuvauhtiini vaikuttamaan. Vinkit eivät ole omiani, suurimman osan ole onnekkaasti saanut pian ex-työkaveriltani (kulkee nimellä peetee) joten laitetaanhan sitten hyvä kiertämään.

Numero 1: VETOTREENIT

Juu, ei ole kivoja nämä, mutta voin vannoa että näiden avulla vauhti kiihtyy. Varmasti. Myös minä onnistuin, onnistut varmasti sinäkin. Itse olen noudattanut yllä mainitulta kollegalta saatua 5x5000 m lyhyillä palautuksilla ohjetta, mulla nuo lyhyet palautukset ovat joko olleet kentällä 400 m tai metsässä noin 1,5 min. Täällä tautivuoteella kärvistellessä oon hamstrannut uusia lehtiä (yksi tosin tipahti ihan postiluukusta) ja uusimmasta KuntoPlussasta löysin tällaisen version:

Vaikuttaa mainiolta ohjeelta, jota voi siis soveltaa oman vauhdin mukaiseksi. Tuossa ei moista mainita mutta voisi myös kokeilla yhdistää noita kahta versiota, eli 1000 m + 2-3 min palautus + 500 m + 1-1,5 min palautus ja sitten toistaa samaa muutaman kerran.

Itse ainakin olen huomannut, että näissäkin vaihtelu on parasta ettei tule tympääntymistä. Ensin ajattelin, etten missään nimessä mene kentälle mutta siellä kierrosten ja matkan laskeminen on huomattavasti helpompaa kun poukkoilevan gps-signaalin kanssa temppuilu. Että suosittelen urheilukenttää tai jotakin selkeää esim. 500 m koirapuiston/muun puiston ympäri menevää reittiä.

Vinkki 2: LIHASKUNTO

Ajoin pari kesää sitten itseni suohon tikkaamalla vain lenkkejä enkä tehnyt mitään muuta. Juoksin vaan ja ainoastaan. Rasitusvamma (tai no monikossa) ajoi fyssarin pakeille ja sieltä saaduilla vinkeillä olen sittemmin raivannut 1-2 kertaa viikossa aikaa lihaskunnon ylläpitoon.

En itse käy millään salilla, kotiin olen hommannut riittävät välineet joilla tulen toimeen. Mun setti on askeettisuudessaan seuraava: joogamatto, 2 kahvakuulaa (7,5kg ja 10 kg), 3 kilon käsipainot, vastuskuminauha, jumppapallo sekä tasapainotyyny. Itse teen aika paljon harjoitteita omalla kehonpainolla, edellä mainittujen oheen.

Ohjelmia pyrin varioimaan säännöllisesti jottei tule kyllästymistä. Hyviä ohjeita olen saanut ostelemistani lehdistä ja kun niitä kuukauden välein aina tulee uusia niin samalla voi päivittää ohjelman. Uusimat versiot Fit-lehdestä ja MeNaiset sportista sain vasta tänään, eli mitään suoraa vinkkiä ei ole tässä jakaa.

Juoksuvinkkejä tuolta KuntoPlussasta ehdin lukea ja ainakin puoleen väliin mennessä olin saanut tuon yllä mainitun intervallivinkin taskuuni.

Vinkki 3. MONIPUOLISUUS

Siinä missä jo edellisessä vinkissä mainitsin ettei kannata pelkästään juosta vaan lihaskunto on myös tärkeää, muut lajit kannattaa ainakin silloin tällöin muistaa ottaa mukaan repertuaariin. Pari kesää sitten tikatessani lenkkejä kadotin kipinän juoksemiseen. Silloin tauko teki tehtävänsä ja nyt olen jättänyt suorittamisen sikseen ja yrittänyt tehdä muutakin kun vain juosta.

Pyöräily kuuluu mulla päivittäiseen ohjelmistoon, kiitos lyhyen työmatkan (6,5 km). Pyörällä tulee eri tavalla rasitusta jaloille ja ainakin itse olen todennut pyöräilyn olevan hyvö keino palautua myös esimerkiksi rankan kisan jälkeen.

Jos vaan tässä lähellä olisi tarjolla niin varmaan menisin kokeilemaan cross fit-tuntia. Juoksukaverini on moiseen hurahtanut ja sen verran silmät säihkyen treeneistä kertoi, että voisin mieluusti käydä kokeilemassa. Pitänee pitää silmät auki jos jonekin pääsisi lajia kokeilumielessä tsekkaamaan.

Monipuolisuuden alle voi laittaa myös vaihtelevat vauhdit lenkeissä. Itselle mukavaa vaihtelua tuo lenkkeily kaverin/kavereiden kanssa. Tällöin tulee väkisinkin hidastettua vauhtia kun samalla vaihtaa kuulumisia.

Loppuun vielä fiiliskuva. Meikäläinen on kaveripiirissä tunnettu siitä, että kisan jälkeen pitää olla korvapuustia maalissa tarjolla. Vuoden vaihteessa siirryin oireilevan vatsan myötä gluteenittomalle ruokavaliolle ja siitä lähtien olen tätä kanelipullahimoani torpannut kolmen kaverin korvapuustijäätelöllä. Mutta mutta, nyt löytyi ohje, minkä avulla sain leipastua gluteenittoman version tuosta ihanasta herkusta. Ulkonäkö ei ole se kaikkein hurmaavin, mutta ah, se maku :-)

Mikäli ohje kiinnostaa, löytyy se täältä. Meillä ei raesokeria kaapista löytynyt mutta pähkinärouhe ajoi saman asian.

Näiden vinkkien kera toivottelen tässä kaikille samalla hyvää juhannusta. Toivon mukaan yöttömät yöt vievät taudinrippeet mennessään ja ensi viikolle (viimeinen viikko ennen lomaa) saisi taas urheilua kalenteriin. Hoppas så!

Ennätykset on tehty.. rikottaviksi :-)

No jopas se venyt taas pitkäksi tämä kirjoitusten väli.. Mitä lie muuta puuhaa ollut kun ei vaan ole saanut irroitettua aikaa kuulumisten päivittämiseen. No, yritän sitten tässä koota kaikkea mahdollista ylös kuluneiden kuukausien ajalta, toivottavasti vielä on muistissa kaikki olennaisimmat.

Juoksussa pysytään, muutahan ei oikeastaan kuulukaan kun siihen liittyvää :-) Kevät meni kaikkinensa aika vauhdikkaasti ja justhan se pääsiäinen oli.. No, taitaa siitä tovi olla kuitenkin mennyt, sen verran vehreältä tuo pihamaa näyttää.

Pääsiäisen jälkeen oli tosiaan muutama viikko tän vuoden ensimmäiseen juoksukisaan. Olin taas parin vuoden tauon jälkeen uskaltautunut uhmaamaan keväällä usein vaivaavaa flunssakarmaa ja ilmoittauduin Länsiväyläjuoksuun. Mainostavat sitä ihan julkisestikin kisakauden avausturnauksena :-), sopi siis enemmän kun mainiosti tän vuoden allakkaan.

Juoksusää oli mainio, alla vasta ostetut Adidas Boston boostit (joilla ennen kisaa kävin heittämässä vajaan 10 km testilenkin) ja sellanen olo että tänään lähteen. Alussa lähdin aika kovaa painamaan, mutta kun hyvältä tuntui annoin vaan mennä. Maalissa kello näytti 17,7 km matkan taittuneen 1:18:18 aikaan. Viimeinen kilsa meni kun siivillä, paukkuja olisi ollut pidempäänkin matkaan.

Tuliterät tossut siivittivät ensimmäiseen ennätysvauhtiin.

Tästä kisasta ei mennyt kun vajaa viikko kun päätettiin ex-tempore mennä siskon kanssa kisaamaan Paloheinään wappujuoksuun. Sisko päätyi (fiksumpana) valitsemaan tarjolla olleista vaihtoehdoista 5 km matkan, meikäläinen valitsi 10 km reissun. Ensimmäisen kerran sain kevään aikana juosta t-paidassa, muutoin kisa olikin sitten kaukana kuuluisasta juoksusta nauttimisesta..

Reitti oli 5km, minkä kympin taivaltajat kiersivät kahdesti. Ensimmäisen kierroksen jälkeen kuuluttajan kannustaessa mua seuraavalle kierrokselle olisin niin paljon mieluummin suksinut tieheni koko radalta. Sen verran tiukkaa vauhtia olin lähtenyt pitämään että ekan kiekan jälkeen tuntui, ettei voimat yksinkertaisesti riitä.  Mutta luonne kun velvoittaa, ei muu auttanut kun nykiä tossua toisen eteen.

Ikinä en ole niin voipuneena hoipperoinut maaliviivalle ja jos edeltä maaliin saapunut siskoni ei olisi mua kirittänyt viimeistä 50 metriä olisin varmaan kävellyt. Mutta kuten sanonta kuuluu, lopussa kiitos seisoo: kympin ennätys aikaan 43:32 :-) Vihdoin se maaginen 45 min tuli alitettua.

Ennen kun siirryn kynäilemään kisaraporttia eilisestä HHM 2016 kisasta listattakoon tähän väliin vielä pari muuta ennätystä kevään ajalta. Kollegan jänistyksestä kävin toukokuun alussa iskemässä cooperista 3000 m ja HKV:n aikuisten yleisurheilukoulun päätöskisailussa kävin haastamassa itseni kamalimmalla mahdollisella matkalla, 800 metrillä. Tuonkin matkan onnistuin kellottamaan ennätyslistalle aikaan 2:45. Joten eihän tästä kevään "päätöskisasta" aka vuoden tavoitteesta voinut tulla muuta kuin loistava. Vaikka alku ei todellakaan lupaillut hyvää..

Loistavasti menneen reenikevään katkaisi kaksi viikkoa ennen HHM kisaa vasemman isovarpaan tyveen pudonnut metallinen pyykkikori. Voitte uskoa sen kirosanojen määrän sekä harmituksen, kun omasta kämmistä johtuen koppa lipesi aiheuttaen massiivisen mustan kynnen. Seuraavalla viikolla kynnen ympäryksen alettua punehtumaan uhkaavasti jouduin nöyrtymään ja kääntymään lääkärin puoleen. Isommaksi harmitus vaan muuttui, kun lääkäri tokaisi tylyyn sävyyn: "Kannattaa alkaa henkisesti varautumaan siihen, ettet pääse kisaamaan". Kouraan lyötiin antibiootit ja käsky hakea sidetarpeita apteekista.

Huoltaen ja hoivaten mustaa varvastani käsittelin päivittäin, napsin antibiootit ja särkylääkkeet sekä treenasin korvaavilla (pyöräily ja lihaskunto) yrittäen edelleen pitää itse kisan mahdollisena. Kun varvas ei vaikuttanut olevan mistään moksistaan, päätin saalistaa sen kuuluisan "toisen mielipiteen". Uuden lääkärikonsultaation seurauksena painelin jälleen jo tutuksi käyneeseen apteekkiin, tällä kertaan hakemaan leukotapea. Lääkäri antoi sen kuuluisan lähtöluvan, keskeytti antibioottikuurin tarpeettomana ja minä painelin heti innoissani teippiä hakemaan.

Viimeinen viikko meni sitten jännittäessä että onko kurkussa oleva outo tuntuma alkavaa flunssaa vaiko lumeoireita. Kyseisestä "oireesta" johtuen jäi viimeisen viikon kaikki harjoittelu kokonaan väliin ja vasta kisapäivän aamuna tein päätöksen, että viivalle lähden.

Aikainen aamu sopi mulle hyvin, kun normaalistikin arkisin herään kuuden jälkeen. Kello soi vähän kuuden jälkeen, aamupalaksi perinteistä rahkajugurttia ja granolaa, palanen leipää, muki kahvia ja lasi vichyä. Vaatteet ylle ja matkaan.

Koska työmaani sijaitsi lähellä starttipaikkaa, päätin tavarasäilytyksen sijaan vielä kamat työpaikalle. Sain samalla rauhassa arpoa päivän vaatetusta ja hoidella venyttelyt sisällä. Samaan kisaan ilmoittautunut kollega saapui vartin mun jälkeen kamojaan tuomaan ja arvottiin siinä yhdessä varustusta. Päädyin aamusta lisäämään pitkähihaisen päälleni, sillä ulkona tuuli sen verran etten alkua uskaltanut lähteä palelemaan. 

Toivotettiin kollegan kanssa toisillemme hyvät juoksut ja suuntasimme kumpainenkin omiin karsinoihimme :-) Päädyin valitsemaan 1:35 jänikset, melkoisella riskillä, kunto kun oli tässä vaiheessa vieläkin ihan arvioitus. Mutta kun matkaan lähdettiin, tuntui juoksuvauhti oivalliselta ja rennolta. 

Alkumatka menikin hyvin, jokaisella juottolalla naukkasin pari kulausta urheilujuomaa. Enempään en uskaltanut ottaa, edellisvuoden hölskyvät nesteet oli edelleen tuoreessa muistissa. Reitti oli tuttu, käytiin se kaverin kanssa kiertämässä pari viikkoa aikaisemmin, joten tiesin varsin hyvin missä kohtaa haastavimmat kohdat ilmaantuvat. Silti kunnon heikkeneminen osasi yllättää ja 15 km kohdalla piti antaa jänisten mennä ja lähteä vaan omaa vauhtia nykimään loppua kohden. 

Viimeiset 2 km oli jo ihan vaan loppuun mennään eikä meinata -fiiliksellä. Jäniksiä en silmistäni päästänyt vaikka menivätkin ainakin 100m edellä. Maalisuoralla oli perinteisesti tuttuja kannustamassa, minkä voimin maalisuora sujui endorfiinipöllyissä. Maalissa kiittelin jäniksiä, keräsin mitalin sekä muut jaossa olleet tilpehöörit. Loppuajan katsoin vasta saatuani kannustusjoukot ympärilleni: 1:35:29! Edellinen ennätys parani peräti 6min! Olin aivan fiiliksissä!!

Maalialueelta siirryin joukkojeni kanssa hakemaan tavaroitani ohviisilta. Vointi oli kerrassaan mainio, aurinko paistoi ja päivä oli vasta edessä.

Tänään onkin sitten ollut jalat melkoiset pökkelöt, vaan on tämä niin sen arvioista. Saa nähdä, onko näistä enkoista enää parannettavaa, yritystä ainakin aion jatkaa. Sen verran oli hieno tapahtuma jälleen tuo HHM että pistin tänään ilmoittautumisen sisään ensi vuodelle. Syksyllä on vasta kaksi midnight runia maksettuna, mutta kalenteriin laitoin jo varuiksi tuon Rantamaratonin. Josko sinne vielä intoutuisi reenaamaan ettei mene koko kesä ihan hunningolle ;-)

Lomalla viimeinkin voin ottaa iisimmin :-)

Viikon lomailurupeama alkaa vedellä viimeisiään, naputtelen tekstiä autossa jalat kojelaudalla ja jalkatila tupaten täynnä rompetta. Pikkuhiljaa puolivälin krouvi alkaa lähestyä, Kuopiossa eka pit stop ja sinne saakka mennään jalat ristissä.

Kuvasta on kätsysti rajattu oven roskikseen sijoitetut suklaapatukkakääreet ja pähkinäpussit :-)

Otsakkeen mukaisesti loma teki tehtävänsä, viikko laskettelua, hyvää ruokaa ja juomaa sekä mikä parasta hyvää seuraa takasi aivojen nollaamisen. Tavoitteena ollut 100km hiihtoa jäi tavoitteeksi mutta pääsin sentään laduille (toisin kun siippa ja nabbulat, joille myös pakattiin murtsit mukaan). Kaksi kertaa sain itseni raahattua ladulle, yhteensä tais tulla 20km suksittua. Mutta Ruka on laskijoiden paratiisi joten sen osalta loma täytti kyllä toiveet täysin.

Säät tuppaa näillä(kin) leveysasteilla olemaan aina melkoinen mysteeri joten meitä kyllä Hantta (eli Hannu H.) suosi kun melkein jokaisena päivänä saatiin nauttia auringosta. Päivät muistutti pitkälti samaa kaavaa, aamusta (9:30-10:30) rinteeseen, lounasta joko grillikatoksella tai murkinamestoilla, laskua 15-16:30 saakka, välipalaa sekä saunontaa ja noin seiskalta yhteinen dinneri. Majoituttiin kavereiden kanssa omissa apartementoksissamme ja kokkailtiin vuoroiltoina kämpissä. Illat sujui rattoisasti pitkän kaavan mukaan toteutetuilla illallisilla ja loppumatkasta aivonystyröille hankittiin puuhaa Trivialin muodossa.

Keskiviikkona oli sen verran surkea sää iltapäivällä (eli arska pysyi piilossa ja lunta tuprutteli) joten päätettiin suunnata paikalliselle husky-poro-moottorikelkkatilalle. Retkueen pienimmät (5-9v) valikoivat tuosta valikoimasta koiravaljakon ja koirien kanssa peuhaamisen. Kontakti koiriin oli nenää huumaava, vaatteet saivat kunnon odourin 😉 Pentukoirat napsivat kavereiden pojan toppatakista ihan palasenkin muistoksi ja tilalle jäi repsottava aukko. Jonka käsistän kätevä isäntä tosin paikkasi palasella katu-uskottavaa jesaria.

Reissu kaikkinensa oli varsin onnistunut. Senkin puolesta, että hoodeilla sattui samaan aikaan olemaan paljon tuttuja, jotka onnistuin kaikki bongaamaan. Ala-asteen luokkakaveri löysi mut vikana iltana yömäen hissijonosta, sangen onnistunut bongaus täytyy sanoa. Kuulumisia tuli vaihdeltua ja muutoinkin kyllä ystävät ovat elämän suola :-)

Ruka oli muuttunut melkoisesti 20 vuodessa. Juu, edellisen kerran tuli kyseisellä kohteella vierailtua vanhojentanssien jälkeisenä hiitolomaviikkona, melkein siis päivälleen 20v. sitten. Meni muutama päivä paikallistaessa, missä olimmekaan tuolloin majailleet. Vaikka kaikki muuttuu, yksi on ja pysyy: minttuTazza :-)

Edit. Ei sitten onnistunut tämä päivittäminen kuvien kera autosta käsin eli siirtyi maanantaille..

Uusin jaloin liikkeellä

Lupasin raportoida, kun taannoisella vierailulla GoExpoon sain myös muuta vinkkiä polkupyörien oheen. Kävin meinaan vähän ex-tempore tutkituttamassa jalkani kun satuttiin kulkemaan jonkin fyssari tms. pisteen ohi. En sattunut laittamaan putiikin nimeä ylös, jokin jalka-analyysi sekä pohjallisputiikki enivei oli kyseessä.

Taustana valotettakoon että mulla siis todettiin kesän 2013 korvilla juoksijan polvi ja samanisen oirehtimisen yhteydessä kävin uusien lenkkareiden oston yhteydessä footbalancen jalka-analyysissä. Sain tuolloin informaation, jonka mukaan jalkani (erityisesti oikea) ylipronatoi (mahtaakohan nyt olla kielellisesti oikein ilmaistu :-)) ja sen seurauksena ostin tuolloin Adidaksen Snova Sequence -tossut. Kyseinen malli on melko voimakkaasti tuettu, täydensin tuolloin tossuja ostamalla ne footbalancen pohjalliset. Nuo tossut juoksin melkein puhki ja päivitin syksyllä 2014 kyseisen mallin uudempaan versioon. Niillä juoksentelin sen minkä rasitusvammoiltani kykenin (eli en kovinkaan paljoa, laskeskelin huvikseni, että mittariin tuli viime vuodelta noin 500km..) ja viime kesänä onnistuin vielä vanhojen vaivojen oheen astumaan nilkan nurin :-( Eli tässä ollaan oltu kuntoitumislinjoilla ja kun edelliset vaivat ovat väistyneet, on seuraavat väijyneet kulman takana. Nyt siis viimeisimpänä mä onnistuin viime syksynä saamaan riesakseni polven sisäsyrjään kumman kivun, oletin sen jotenkin olleen yhteydessä tuohon nilkkaan kunnes..

Nyt siis palataan tuohon sunnuntaihin kun astelin askellustani arvioimaan. Sain tulokseksi neutraalit jalat. Olin hieman hämmentynyt joskin tuo oikean polven oirehdinta on toki helpottanut kun talven olen juossut neutraaleilla (kuitenkin hieman tukevilla) maastolenkkareilla. Tämän seurauksena marssin viime lauantaina Mikonkadun Intersportiin Siellä teetätin uuden Footbalance-testin ja tulos oli sama: neutraali jalka. Joten ei auttanut muu kuin istahtaa penkille ja kokeilla repertuaaria uusia tossuja.

Kolmesta mulle tyrkylle otetusta vaihtoehdosta (Asicsin Nimbus, Adidaksen Adizero Boston Boost ja Adidaksen Supernova Glide Boost) päädyin kaupassa ympäri juoksenneltuani tuohon viimeiseen. Ja kaupoille roudaamieni assistenttien (kiitos T&T) suosituksesta en valinnut mustia tossuja vaan kirkkaan korallit.

Tänään oli sitten ihan pakko uhmata "räkis tulee, räkis ei tule"-olotilaa ja käydä näitä uutukaisia ulkoiluttamassa ja voi että kuulkaa! Kyllä on tunne erilainen kun mihinkään ei satu, asfaltti kiiltää ja aurinko laskee. Mikä fiilis! Juoksin reilun 8km (kun taas sekosin suunnitellussa reitissä) ja vauhti oli melkoinen :-) Kyllä näillä vielä kiidetään huippuaikoihin :-)

Tälle viikolle on vielä torstaiksi juoksua tiedossa, huominen taitaa jäädä lihaskunnolle. Perjantaina suunnataan viikoksi lomailemaan, joten juoksua tuskin tulee harrastettua mutta laskettelua ja hiihtoa sen sijaan ohjelmassa. Koitan saada jotakin reportaashia sieltäkin kirjattu, suattaapi vaan olla että lomamoodissa ei jaksa koneelle raahautua. Mutta sen jälkeen sitten viimeistään juttuja taas tiedossa.

Letkeää tiistaita!

Mun menot vs. muiden menot

Pohdiskelin viime viikon sunnuntaina tätä kyseistä teemaa ja vasta nyt sain sopivan ajan aiheesta kirjoittamiselle. Nimittäin juokseminenhan on noin pääasiassa ihan koska vaan ja mihin ajankohtaan tahansa ujutettavissa oleva harrastus. Noin niin kun käytännössä. Mutta itselle on ainakin alkanut muodostua jonkinmoinen rutiini lenkkien ajotuksen kanssa, lapsiperheessä kun ruuhkavuosien aikaan ei sitä vapaa-aikaa ole ihan joka nurkalla tyrkyllä. No, asiahan heräsi sitten siitä, kun sunnuntaina samaan aikaan mun lenkin (siis sen suunnitellun) olisi pitänytkin lähteä kuskaamaan neitiä jumppaan siipan esteestä johtuen. Kun samaan syssyyn saatiin tyttären jumppakaverin vanhemmilta viesti että ovat reissuilemassa jä siis vaihtoehdoksi mun lenkki vs. tyttären jumppa.

Periaatteessa mun lenkkiä olisi ollut mahdollista justeerata, mutta.. Olin herännyt aamulla siten, että tankkaus olisi kohdillaan juurikin etukäteen tuumatun lenkin ajoituksen kanssa. Eli samalla olisi pitänyt ruveta pohtimaan uudemman kerran syömistä (tavoitteena ei siis ollut kympin pyörähdys vaan 20km pitkis). Ja aikatauluttamaan koko päivää uudelleen. Olin itsekäs. Jumppa jäi ja minä menin lenkille.

Mutta oliko fiilis hyvä? Nooh.. Kevyesti kulki, muutamat huikat otin pullosta juotavaa ja koko matkan suunnittelin tätä kirjoitusta. Eli tulinpa tuumanneeksi, että tavallaanhan tämä juoksu kuitenkin on aikataulutettua. Ja toisaalta jos sen vaikka vaan laittaisi kalenteriin ylös (kellonaikoineen kaikkineen) niin itse asiassa olisihan se sitten ihan verrattavissa muihin säännöllisiin harrastuksiin.

Mistä sitten aasinsiltana tulikin mieleen, että tässä piilee se jutun juoni: kun juokset yksin voi lenkkiä siirrellä oman mielen mukaan. Mutta jos meneekin sopimaan lenkkireissun kaverin kanssa, tulee hommaan selkeästi jo enemmän aikataulupainetta. Eikä sitä noin vaan lähdetä muuttelemaan. Samalla kynnys jättää juoksu väliin nousee korkeammaksi, kun tietää jonkun muun nähneen sen vaivan että on raivannut allakastaan juuri kyseisen ajankohdan yhteiselle harrastamiselle.

Mutta ettei nyt jäisi sitä kuvaa, että olisin koko sunnuntain maannut itseruoskinnan alhossa, lähdettiin siitä neidin kanssa Messukeskukseen GoExpoon (neidin sai houkuteltua paikalle metrilakuilla, on noi niin helppoja :-)). Monella foorumilla parjatut geimit oli mun kannalta oikein onnistuneet, sain vinkkejä fillarikaupoille ja kävin askelklinikalla. Missä muuten paljastui mielenkiintoinen asia. Mutta se johtaa taas uuteen tarinaan, joten jääköön seuraavan kirjoituksen aiheeksi.

Edellisen viikon urheiluihin tuli mutkia matkaan yllättävän vatsataudin myötä, mutta sain sentään jotain aikaiseksi :-)

Tiistai: lihaskuntoa (kahvakuulaa, jumppapalloa ja kuminauhaa)
Keskiviikko: lenkki 10,3 km
Torstai: lihaskuntoa (saman tyyppistä kun tiistaina)
Perjantai: aamulenkki 5 km
Sunnuntai: lenkki 20,3 km

Tällä vkolla joku kumma räkätauti yrittää päästä päälle, oon yrittänyt ottaa rennosti kun ens viikolla lähdetään Rukalle lomailemaan. Siellä en ajatellut sairastaa, joten tän vkon juoksut taitaa jäädä tuohon eiliseen 5 km testijuoksuun sekä yhteen hassuun lihaskuntotreeniin. Keeping the thumbs up että tämä outo "kurkkutuntuma" menee pian ohi.

PS: Noista kuvista: eivät ole lenkin aikana napattuja :-). Satuin tällä viikolla olemaan Töölönlahden hoodeilla keskellä kauneinta aurinkoista päivää ja nappasin muutaman tunnelmakuvan.

Motivaatiota juoksuun

Täällä taas, jo toisen kerran tällä viikolla. Innostusta siis piisaa, toivotaan ettei kuihdu alkumetreille.

Lupailin kertoilla niistä hyvistä kannustimista, joita itselleni olen kalastellut pitämään juoksumotivaatiota yllä. Tärkein on yksinkertaisesti ilmoittautuminen erilaisiin tapahtumiin. Olin viime vuoden puolella nakkaamassa lenkkarin sinne minne ei valoa näy ja samalla vannoin, etten ilmoittaudu enää koskaan yhteenkään kilpailuun. Tätä mantraa jauhaessani vinkkasi kollega (armoton maratoonari ja mun mittapuun mukaan eri sarjassa juoseva kun allekirjoittanut) että oli moisen päätöksen kerran tehnyt ja saanut samalla katoamaan koko juoksuinnostuksen. Kannusti ehdottomasti edes johonkin kisaan lätkäisemään tavoitteen. Ja minähän tottelin, tietysti :-)

Nyt on sitten tasaisesti haalittuna vajaata puolikasta, puolikasta ja kymppejä tän vuoden kalenteriin. Pyrin jaksottamaan näitä jokseenkin järkevien välien mukaisesti, nyt siis huhtikuu, kesäkuu, elokuu ja syyskuu niitattuina. Haaveilen syksylle vielä jostakin puolikkaasta, josko vaikka Rantamaratonin puolikasta kävisin taas kokeilemassa.

Tämän vuotisen HHM:n (jonne siis tuli ilmoittauduttua) oheen ovat pykänneet erilaisia "lisätreenejä" joista tämän viikon lauantaille osui talvijuoksutreeni Pirkkolassa. Suuntasin sinne hakemaan innostusta juoksuporukasta. Talvijuoksu oli onneksi vaihtunut vetoihin, sen verran oli lunta kertynyt kentälle ettei sitä loppuverkaksi järjestettyä 5 min lenkkiä olisi halunnut koko 75 min ajan harjoittaa.

Oon ollut aikeissa vetoja tehdä jo pidemmän aikaa mutta jotenkin se nyt vaan on jäänyt.. Helpompi vaan lähteä peruslenkeille. Nyt tuli tsempattua porukan kanssa kovaan vauhtiin ja ai että oli kivaa! Helpottaa huomattavasti kun saa jonkun muun ohjauksessa vaan painella menemään :-)

Oon jo aikaisemminkin maininnut tästä mun mielestä hyvästä Asicsin juoksuohjelmatyökalusta. Oon taas räätälöinyt tällä itselleni ohjelman tuota kesäkuuta silmällä pitäen. Nyt tosin oon vaan suuntaa antavasti seuraillut ohjelmaa, pari juoksua on vaihtunut hiihtoon ja  omaa fiilistä on muutoinkin tullut kuunneltua treenien suhteen. Vielä kun tähän appiin saisi mukaan päivät, jolloin keskittyä lihaskuntoon (ja valmiit ohjelmat moiseen) niin ohjelma olisi täydellinen.

Ihan uutena juttuna oon alkanut suunnittelemaan juoksuja etukäteen. KuntoPlus-lehden sivuilta löytyy kiva reittisuunnittelu-ohjelma, jonka saa vielä sopeutettua huomioimaan polut ja tiet eli ainakin itse olen saanut erittäin oikeaan osuvia matkoja suunniteltua.

Eiliset treenit painoivat vielä jaloissa (kun tuli sitten sieltä eräästä saksalaisesta kaupasta hankittua uusi 2,5 kg painavampi kahvakuula, jota illan ratoksi tuli vielä riepoteltua..) mutta sen verran oli kaunis sää että sain itseni innostettua sunnuntain pitkikselle. Alle 15 km lenkille harvemmin tulee mitään juotavaa otettua mukaan mutta näille "katotaan jos vaikka jaksaisin pitkäänkin juosta" -lenkeille oon napannut takin taskuun kaksi pientä pulloa.

Laitoin veden sijaan tuota sitruunaista Sportyfeeliä molempiin pulloihin ja hyvin tuntui nesteyttävän juoksun aikana. Muutoinkin oon kovasti tykästynyt tuon kyseisen sarjan tuotteisiin. Tämän päiväinen reilu 17km lenkki sujui kuin siivillä aurinkoisessa säässä, hyvän musiikin ja onnistuneen tankkauksen seurauksena.

Pääosaa tankkauksesta pitivät eiliset leivonnat tyttären kanssa. Vuoden vaihteesta jätin kokeeksi kauraa lukuun ottamatta viljat pois ja kauraa onkin sitten tullut vedeltyä muodossa jos toisessa. Inspistä varten ostin tuon Vanelja-blogin Virpi Mikkosen "Kiitos hyvää pikaruokaa"-opuksen ja sieltä on nyt tullut kokeiltua toistaiseksi näitä leipomuksia. Kaura-banaanimuffinit jäi meikäläiselle ja herralle syötäviksi, sen sijaan tänään pyöräytetyt kaurakeksit maistuivat myös pikkuväelle.

Ei tullut yhtä kuvauksellista yksilöä kun alkuperäisessä kuvassa. Runebergin torttumuotti ei siis ollut paras mahdollinen tähän tarkoitukseen :-)

Juoksukello ilmoitti tän päiväisen lenkin päälle 63h palautteluaikaa, jonka ajattelin ottaa (tällä kertaa) tosissani. Sen verran jalat ovat hapoilla että alkuviikkoon suunnittelin vain jotakin pientä lihaskuntotreeniä. Keskiviikolle on ohjelmassa lenkkiä, perjantaille sovittiin aamutreeniä työporukalla. On muuten mitä mainioin tapa aloittaa työpäivä, valtavasti energiaa ja hyvää fiilistä.

Leppoisaa sunnuntaita siis!

Uuteen nousuun

Että näin se aika vierähti. Ei tullut kynäiltyä näemmä kokonaiseen vuoteen mutta josko tänä vuonna sitten paremmalla onnella. Ei tosin ollut kovin suuria mullistuksia vuden 2015 osalta edes tarjolla eli sen puoleen tauko taisi tehdä tehtävänsä. Mutta nyt kulkee, sanat ja tossut, joten josko tästä taas rupeama käynnistyisi.

Vuoteen mahtui loukkaantumisesta paranemista ja uutta kremppaa, mutta opin olemaan itselleni armollisempi ja lepo hoiti oireita vaikka pään olikin välillä vaikea pysyä mukana. Kisoja jäi väliin mutta who cares! Tänä vuonna koitan jatkaa "järki käteen" -teemalla.

Eli mistä siis nyt on kyse? Juoksu on taas listalla ykkönen, kulkee ja katsotaan minne yltää. Kisoja on buukattuna sekä keväälle että syksylle, puolikasta ja kymppiä. Lumi ei enää harmita juoksujen tiellä, kolme vuotta sitten varastoa ruuhkauttamaan hankittu suksipaketti on nähnyt päivänvalon ja sivakoitua on tullut niin paukkupakkasissa kuin plussakelillä. Eilen tosin orastava "kurkkutuntuma" sai kaivamaan kuntoilureleet kaapista ja juoksu/hiihto vaihtui kotitreeniin. Sama kurkkukivun orastus jätti treenit kokonaan väliin.

Kaapin perukoilta kaivettuja aarteita

No näemmä sen verran vuoteen on mahtunut mullistuksia että päädyin irtisanomaan sopparini SATSin kanssa. Olivat päättäneet luopua ulkojuoksutunneista (ne ainoat tunnit, joista mä OIKEASTI) tykkäsin. Jätin siis jäsenyyteni ajatuksella että etsin jonkun muun paikan. Syksyn mittan sitten innostuin jumppailemaan kotosalla ja paikallisen FIT24-salin jäsenyys jäi 2 kk mittaiseksi. Siitä lähtien olen rehkinyt säännöllisesti yllä kuvatulla kombolla ja ohjelmaa oon vaihdellut jumppalehtien mukaisesti. Joo, en siis edelleenkään ole päässyt irti irtonumeroiden ostelusta :-)

Vilman tehotreeni on tän hetkinen suosikki

Samaan syssyyn voisin aloittaa monissa oikeissa (tämä ei siis ole ainakaan vielä mikään oikea) urheilu slash hyvinvointi -blogeissa käytetyn "viikon hyvät teot"-listan kirjaamisen. Suunnitelmissa on jättää sisustuskuvaamiset muille ja keskittyä enenvässä määrin tähän urheiluun ja sen mukaiseen "letkein rantein" hyvinvointiin. Viime viikon urheilut siis tässä:

Tiistai: kotijumppa 45 min. Pääasiassa tuota VilmaP-ohjelmaa yhdistettynä muihin liikkeisiin
Keskiviikko: juoksu 8,4 km
Torstai:uimahallissa lillimistä (yritin jotain vatsoja siellä tehdä mut pääaisassa vaan olin. Ei taideta laskea urheiluksi ;-))
Perjantai: hölkkä 5,3 km työporukan kanssa
Sunnuntai: kotijumppa 45min.

Tässä tämä alku. Aikomuksena olis vinkkailla tässä mahd. pian erilaisista juoksuun soveltuvista "tukipalveluista" sekä kevään (ja juoksuvuoden 2016) tavoitteista. Stay tuned, I`m back :-)

Edit. Pahoittelut kuvien laadusta! Koitan saada kaivettua oikean kamerankin taas esille..