Lappilaista lomailua

Suunnattiin etelän leveysasteilta nokka kohti pohjoista ja tämän viikon kulutankin sitten tossujen sijaan erilaisia tarviurheiluvermeitä. Mukaan pakkasin murtsikoiden oheen lumilaudan, 12 vuoden tauon jälkeen päätin uhmata uskallusta ja reteesti laskea rinteitä vanhat taidot mielessä siintäen.

Eilinen saapumispäivä meni sen verran myöhäiselle kellonajalle että päätimme kaveriperheen kanssa yhteistuumin siirtää laskettelut vasta seuraavaan päivään. Kaveriperheen mies ahkerana hiihtäjänä sai innostettua mutkin heti tarttumaan rivakasti suksipakettiini. Koetin sieltä suksien pohjista kaapia viime vuotisia kaarnanpaloja (tai mitä lie) samalla kun muistelin mitenhän nuo taas toimivatkaan. Muistelin samalla hiihtäneeni edellisen kerran vuosi sitten pääsiäisenä kun samaisella kokoonpanolla olimme Rukalla..

Kaveriperheen isä oli kaavaillut heti alkuun "letkeän" tunturinympärisivakoinnin, itse olin ajatellut lähinnä kympin kiekkaa ;-) Lähdettiin yhtä matkaa ladulle ja jatkettiin siitä kumpainenkin omiin suuntiimme heti alusta.

Kummastelin tovin, miksi vastaan tulee hiihtäjiä mutta kukaan ei kierrä reittiä samaan suuntaan, kunnes ne nousut alkoivat. Lyhyellä matkalla niitä oli sanotaanko riittävästi. Kymppi jäi tavoitteeksi, kun starttipaikalla kello näytti 8.8km. Päätin jättää päivän sivakoinnit siihen ja suunnata kämpille.

Uudenkarheat häikäisyesteet

Aamusta huomasin kyllä jotain harrastaneeni, sen verran kolotti paikat vaikka huolella illalla venyttelinkin. Aamupalan jälkeen suunnattiin koko revohkan voimin rinteeseen. Tässä vaiheessa aurinko antoi vielä odottaa itseään, tuulista säätä luvattiin myös.

Ensimmäinen nousu laudan kanssa paljasti totuuden allekirjoittaneen taidoista: se nyt niin helppoa ollutkaan.. Ensimmäinen horjahdus ja meikäläinen oli lautoineen pöpelikössä. Ylös vaan ja uuteen nousuun, syke taisi tässä vaiheessa hakata jo melkein maksimissa.. Toinen yritys oli sitten parempi mutta koska tuuli oli voimistunut infernaalisiin mittasuhteisiin, gondoli oli ja pysyi kiinni. Ja meikäläisen lautailuun tottumattomat reidet alkoivat huutaa hoosianna ankkureiden ja sompahissin kanssa. Kun huipulla tuuli vielä yltyi nuppineulasadetta muistuttavaksi sumuksi ja hissi meidän nousun jälkeen suljettiin, alas päästyäni päätin että se oli täsä. Marssin vuokraamaan sukset ja loppupäivä sujuikin sitten "hieman" leppoisammissa merkeissä, kaikilla :-)

Muutama todistusaineisto epäonniselta laudanulkoilutusreissulta

Nyt on päivän laskut laskettu, aurinkokin vielä paistelee ja kovasti arvon josko vielä jaksaisin käydä heittämässä saman eilisen hiihtorundin. Vaikka siihen toiseen suuntaan, missä olisi enemmän niitä laskuja..

Messujen antia

Muiden kanssaurheilijoiden tavoin suuntasin viime viikonloppuna siskoni kanssa Go Expo-messuille Messukeskukseen. Sain pileitit kyseiseen tapahtumaan ilmoittauduttuani vapaaehtoiseksi haastateltavaksi HCR:n juoksijaesittely-sivustolle. Myönnettäköön, että lipputäky innosti kynäilemään stooria omasta juoksuhistoriastani. Tarina ilmestyy jossain vaiheessa kevään aikana, linkkaan jutun sitten myös tänne blogin puolelle :-)

Mutta itse messuihin. Mitään varsinaista kohdetta ei mulla kyseiseen tapahtumaan ollut, lähinnä lähdin katselemaan tarjontaa. Esikoiselle ollaan pyörää hankkimassa, eli se taisi oikeastaan olla ainoa varsinainen täky ko. tapahtumassa.

Pyöriä suunnattiinkin ensimmäisenä katsastamaan. Vuosi sitten arpoessani itselleni uutta menopeliä sain varsin vakuuttavia suosituksia kyseisten messujen pyöräosastoilta. Nyt, kun varsinaista agendaa ei ollut, kierreltiin siskon kanssa katsastamassa päällisin puolin nuorisopyörätarjontaa. Mitään supertarjousta ei silmään osunut, joten lähdimme jatkamaan haahuiluamme. Ainut mukaan tarttunut täky oli pyörääni uusi soittokello rikkimenneen tilalle. Ei tarvitse enää huudella väistymiskäskyjä pitkin metsiä :-D

Kävin maistelemassa proteiinijäätelöä sekä Evoken proteiinipatukoita. Tykästyin jälkimmäisiin ja osaavan myyjän innostamana tartuin patukkatarjoukseen. Hyviä olivat :-) Muutoin ei mitään kassia tai pussukkaa tarttunut kaupan päälle. Tunturin osastolta ostettiin uudet vastuskuminauhat, Bookyltä lapsille kirjat.

Kävästiin myös katsastamassa juoksija-aluetta, missä pysähdyttiin hetkeksi lepuuttamaan ja kuuntelemaan stagella käytyä keskustelua aiheesta "Raskauden jälkeinen harjoittelu". Juu en ole kohderyhmää enää en, mutta muistutus lantionpohjan lihasten harjoittamisesta on aina paikallaan. Moinen on tainnut hieman täysin unohtua.. Josko taas muistaisi..

Kyseisellä alueella mainostettiin myös erilaisia juoksutapahtumia ja olihan siellä esillä tuo alle kahden kuukauden (jaiks!) päästä juostavan HCR:n tämän vuotinen juoksupaita. Tykkäsin väristä tosi paljon! Ja mitalikin oli hieno :-)

Päätöntä menoa :-)

Kaikkiaan saatiin messuilla kulumaan aikaa peräti pari tuntia. Taitaa olla melkein ennätys! Yksi pit stop pidettiin kahvilassa superkalliiden (3,20€) vichyjen kanssa ja kollegan kanssa sattumalta törmätessä tuli rupateltua tovi. Muutoin kierreltiin ristiin rastiin alueella, useammankin kerran samoilla kojuilla kierrellen.

Mitä jäin kaipaamaan? No juoksutossuvalikoima oli aivan olematon. Kaksi merkkiä ainoastaan edustettuina, muut merkit loistivat poissaolollaan. Muutoinkin olisin ehkä kaivannut laajempaa urheiluvaatetarjontaa. Nyt oikeastaan olemattomat tarjonnat näyttivät keskittyvän lähinnä tuubihuiveihin, pipoihin ja sukkiin. Itse tykkään erityisesti juoksukisojen yhteydessä piipahtaa katsastamassa kisaexpoalueita ja useamman kerran olen onnistunut sielä löytämään hyviä tarjouksia. Samanlaista aluetta jäin näiltä messuilta kaipaamaan. No josko HCR:n expossa sitten ;-)

Tämä viikko onkin työviikkona lyhyt, kun matkaamme loppuviikosta pohjoisen lakeuksille. Vähän erilaista treeniä siis tiedossa ensi viikolla. Josko vaikka tulisi murtsikoitakin ulkoilutettua ensimmäisen kerran sitten viime talven!

Viikon juoksuja täytyy hieman syynäillä, vasen pohje on sen verran jumissa viikonlopun kovavauhtisilta lenkeiltä, että taitaa olla paras hieman lepuuttaa jalkaa ja keskittyä lihaskunnon ylläpitämiseen. Kevyempää treeniä siis tälle viikolle suunnitteilla, mitä se nyt sitten ikinä meikäläisen ollessa kyseessä onkaan :-)

Hyvinvointia itselle

Sain viimein tänään pitkästä aikaa kammettua itseni hierontaan. Viikon verran vaivannut niskajumi pakotti asiantuntijan pakeille ja onnistuin saamaan vakihierojalleni Olo ok-putiikkiin ajan pikaisella varoitusajalla. Olen kyseisessä paikassa käynyt nyt reilun vuoden verran, mutta siis noh, tämä kerta oli kolmas. Aikaisemmilla kerroilla olen pyytänyt apua juoksussa kipeytyneisiin koipiini ja tuolloin olen varannut vain 30min ajan. Tuo juiliva niska oli sen verran jumissa että varasin suoraan 50min mikä olikin hyvä. Päästiin vasta alkuun, mutta pahin kolotus jäi paikan lavitsalle.

Niskat ovat aikaisemmin olleet mulla se vähiten harmaita hiuksia aiheuttava osa-alue, mutta nyt tunnustan räplänneeni ehkä turhankin paljon älyvehkeitä, joka lienee syy moiselle jumittamiselle. Toisaalta hieroja informeerasi meikäläisen koko oikean puolen aina ahteriin saakka olevan täysin jumissa, joten tuumasimme saattaisikoha moinen johtua sittenkin nastalenkkareista luopumisesta. Mulla kun on traumaa tuon oikean kinttuni kanssa niin saattaa olla, että olen alitajuisesti nyt sitten ruvennut jalkaa varomaan kun kesätossuihin siirryin.

Sain hierojalta ohjeen koittaa tänään lepuuttaa niskaani ja yrittää tehdä lyhyemmän työpvän. Ei kai tätä kirjoittelua siihen lasketa eihän (heh :-)). Varasin nyt saman tien heti ensi viikolle uuden ajan, jotta edelleen sinne selkään jäänyttä jännitystä saatasiin heltymään. Samalla muistin taas, miksi työpöydälläni majailee se vesipullo (tyhjänä..). Kuulemma vettä tulee juoda, ainakin hieronnan päälle, mutta muutonkin. Myönnän, että pyöräilyn jäljiltä taidan normaalisti mennä liian niukilla vesivarannoilla, joten yritän sen osalta parantaa jatkossa tapani. Eli vesipulloa sitten mukaan jatkossa joka paikkaan :-)

Hyvinvointiteeman kruunasi Trattoria Sognon tattirisotto, minne siskoni kutsui lounastamaan. Samalla nyt sain annettua palautetta kyseisen paikan buffet-pöydän salaattivalikoimista. Moneen kertaan on tullut sieltä lautaselle vain vihersalaattia (tällä siis tarkoitan todella vain niitä salaatinlehtiä) kun kaikkeen muuhun on sotkettu joko couscousia tai pastaa.. Josko jatkossa olisi myös meille ei vehnää nauttiville jotakin monipuolisempaa tarjolla...

Työmatkajuoksu

Huh hei, nyt on koettu se kaksi kertaa päivässä juoksutreeni meikäläisen osalta ja täytyy kyllä todeta että ei ole meikäläisen juttu moinen ei.. Päätin siis tänään kauniin sään turvin lähteä aamusta työmatkaa taittamaan lenkkareissa. Mukaan pieneen autoliikkeestä saatuun reppuun ängin läppärin oheen kaiken tarpeellisen karsien määrän minimiin. Läppärikin piti jättää työmaalle, vaan unohtus.. Ei siis auttanut muuta kun raivata sille tilaa meikkien sekä muun ääritärkeän oheen 🙂

Täytyy sanoa että kyllä varmaan on repullakin merkitystä kun tuntui niin kovin vaivalloiselta juoksu moisen jatkuvasti puolelta toiselle seikkailevan selkäseuralaisen kanssa.. Olin virittänyt reppuun klipsin, jonka tarkoitus oli pitää reppua edestä paremmin paikallaan men det funkade inte. Koko ajan sain olla repun asentoa korjaamassa eli uudenlaista patenttia edellytetään.

Jos hetkeksi unohdan tuon repun ja sen aiheuttaman ylimääräisen kuorman (ja tuskan) oli itse reittikin aikas berberistä. Päädyin aikaisemman suunnitelman vastaisesti kuitenkin uhmaamaan keskuspuiston straadaa ja siellä aamulla (puhutaan siis about 6:45 ajankohdasta) oli paikka paikoin vielä yöllisen räntärämmetyrskähdyksen jäänyeitä sekä auraamisen jäljiltä jäisiksi paljastuneita pätkiä (toim.huom. tätä siis muuallakin kun vain "ei talvikunnossapitoa" pätkillä).

Korvissa soi eilen Jannin blogista poimittu biisilista ja aamuankeutta vastaan taistelin eilen Haruki Murakamin kirjasta lukemani ultrajuoksun voimin ("jäljellä on vaan 2km ei 50.."). Lopputulemana 6.21km tuli suoritettua ja suihkun kautta siirryin työmaalle.

Aurinko alkoikin paistelemaan lupauksensa mukaisesti ja paistetta riitti iltapäivään saakka. Oli kyllä työn ja tuskan takana innostaa itsensä paluumatka juoksuun ja hetken jo harkitsin ottavani HSL:n gummipyörät alle. Kollega antoi käskyn olla mamoilematta, eli ei auttanut kuin ryhtyä tuumasta toimeen. Uhkasin tosin juoksevani kamat päällä bussiin, en sitten kuitenkaan moiseen ryhtynyt.

Paluumatkalle suunnistin aamun reittisuunnitelman mukaisesti rantareittiä. Jalat tuntuivat tönköiltä, jokainen liikennevalo paloi punaisena enkä oikein saanut kauniista säästäkään nautittua. Poikkeuksellisesti en laittanut musiikkia päälle vaan juoksin fiilistellen (jos sitä taivallista nut voi fiilistelyksi kutsua) koko matkan kaupungin hälinää aistien.

Matka sujui suhteellisen hyvin, jäätä ei reitillä ollut, lammikoita sitäkin enemmän. Tuli pariin otteeseen melkeen estejuoksua harrastettua. Sen verran laajoja "altaita" matkalle osui. Paluumatka oli himppasen menomatkaa lyhyempi, ja päiväkodilta jatkoimme tyttären kanssa vaan kävellen kotiin.

Summa summarum: tulipahan tehtyä, mutta jatkossa taidan yhdistää pyöräilyä moiseen reissuun. Joko meno tai paluu pyörällä jeesaisi kummasti, toisaalta arkipäivän lenkiksi 12km on ihan kelpo suoritus😊

Edit. Kuvat ovat parin viikon takaisen lenkin jälkeisestä auringon paisteesta. Nyt kun samaa maisemaa katselee niin onhan se lumi melkoisesti kaikonnut..

Juoksuun intoa lehdistä?

Kuten monesti olen maininnut, olen saanut parhaat vinkit juoksuun kavereilta. Toisten juoksijoiden parhaat tärpit suhteutettuna usein kavereiden tietoon siitä, millainen olen juoksijana ovat boostabneet menoani viimeisen vuoden aikana ihan uusiin sfääreihin. Samoin osallistuminen erilaisiin yhteisjuoksuihin on opettanut konkreettisesti uusia tapija juoksutekniikkaan sekä treenien vaihtelevuuteen.

Uusimmat Fit ja MeNaikkoset Sport mainostivat kumpainenkin etukansissaan juoksemista ja houkuttivat perehtymään aviisien tarjontaan. Toinen lehdistä tulee kotiin kannettuna ja toinen löysi tiensä lounaseväiden kylkiäisenä 😉 Mitä jäi käteen ja mikä oli paras anti?

Liekö omien tietojen pohja jo vankka vai olikohan molemmat jutut kuitenkin suunnattu enemmän houkuttimiksi aloittaa juoksuharrastus, sillä varsinaisesti en mitään uutta saanut na. fikkaan. Ehkä mielenkiintoisin raportti oli juoksujalkaa-blogistin lenkkaritesti (toim.huom. en ole uusia tossuja ostamassa 😀). Muutoin perusinfopakettina hiljaa-hyvää-tulee kannattaa itselläkin pitää mielessä. Muutoin venyttelyt, ravinto ym. juoksuun liippaava on jo sen verran koeteltu, että taidan vaan olla kyseisille artikkeleille väärää kohderyhmää.

Pikkupalstalta bongasin mielenkiintoisen kirjavinkin, mistä laitoinkin heti kirjastolle varauksen. Kirsi Valastilta ilmestyy ensi viikolla opus juoksemisesta, mikä taitaa meikäläiselle olla oivallinen seuraavaksi lukemistoksi. Nyt on pöydällä vielä Haruki Murakamin "Mistä puhun kun puhun juoksemisesta?"-teos, joka on sangen mielenkiintoinen. Moisen vinkin sain edellisestä Juoksija-lehdestä eli taitaa näissä aviiseissa jotain infoa aina olla.

Jos ihan rehellisiä ollaan niin parasta antia mainituissa lehdissä oli ah niin ihanat vaatteet 😍 Ja Sportin kikherne-resepti meni pienellä tuunauksella myös heti testiin!

Vaikka sää on mahtava ja juoksu polttelisi kovasti, tämä päivä on pyhitetty hyvin syömiselle. Brunssi Töölön Relovessa sai jo navan paukkumaan mutta vielä pitäisi saada tilaa siskon synttäridinnerille.. Lenkki kutsuu huomenna, sää onneksi näyttää jatkuvan tämän päivän kaltaisena😊

Voihan sää..

Nyt on tullut taivaalta lasketeltua viimeisen kahden lenkin aikana semmosta röhnää että enemmän tai vähemmän on tullut pohdittua että mitä helvatoksen järkeä tässä harrastuksessa on! Josko saisivat uljaan Espoon ahkerat työmyyrät jossain tämän vuoden(kymmenen/sadan) aikana sen metron viimein kulkemaan niin johan nopeutuis täältä Helsingistäkin liikkuminen sinne juoksuareenalle. Sen verran alkaa ottaa pannuun nämä ainaiset luontoäidin oikut, kun kuitenkin mielisin ulos juoksemaan. No mutta onneksi on lasten harrastukset jotka pakottavat pistämään nokan ulos tuvasta vaikka kuinka soffa houkuttaisi enemmän.

Tänään siis meillä taas harrastettiin ja ei auttant muu kun kammeta itsensä ojennukseen ja kamat päälle. Ihana nettipiiskuri huuteli heti aamusta "reipashenkistä" niin sanottua rentoa lenkkiä, onneksi tosin vaan 9 km matkalle. Suunnittelin jo laittavani nastatossujen sijaan kerrankin kesäkiiturit jalkaan vaan katsoin sitten kuitenkin parhaaksi kiskoa nuo gtx-tossut jalkaan. Mikä olikin ihan hyvä tuuma, sen verran tuli esteristä koko matkan.

Koska tavoitteena oli pitää reipasta vauhtia yllä päädyin poikkeuksellisesti juoksemaan teiden varsilla keskuspuiston sijaan. Monta kertaa tuli taas tajuttua, miksen tätä normaalisti tee. Ne liikennevalot. Niitä on koko ajan. Ja yhdistelmä pyörä- ja jalankulkutietä on yhtä kuin koko ajan saa väistellä kun vaan toinen puolista (yleensä se pyörätie) on aurattu. Ja ne lammikot. Sekä sohjo. Eli ei ollut helppoa tänään. Mutta pääsimpäs. Ja jopa tavoitteeseen :-)

Samalla summailen tässä edellisen kuukauden treenejä. Pyörällä tuli mentyä kaikkiaan 149 km, mikä oli yli 20 km enemmän kun tammikuussa. Ihan noin niinkun referenssinä pyöräilypäiviä tuli kaikkinensa 9, ihan joka päivä kun ei tule työmatkaa pyörällä huristeltua.

Juoksua tuli kaiken kaikkiaan 149,5 km, mikä ylitti tammikuun melkein 50:llä kilsalla. Kop kop siis että olen saanut olla terveenä! Tavoitteessa siis pysyttiin eli sain sen 3 kertaa viikossa juostua, mikä mulla on ollut ohjelmassa. Vaikka kuukausi oli lyhyt, kaikkiaan 12 lenkkiä sain ryittyä. Näistä 3 juoksin matolla ja yhden areenalla eli pääosin ulkojuoksua tuli harrastettua.

Jos sävy tekstissä on ollut..nooh "hieman" katkeransuloinen, ei fiilis ollut moinen tänään aamulla kustannuspaikalle polkiessani. Normaalisti en malta pysähtyä napsimaan kuvia mutta se on kuulkaa sateesta ja rämmäleestä huolimatta kevät tulossa! Aamut, jopa kukonlaulunaikaiset, alkavan olemaan jo valoisia ja kun kerrankin satuimme aamuairingonnousun kanssa samaan aikaan Töölön lahdelle päätin pysäyttää menokkini ja napsia nämä muutamat kuvaset tarinaa piristämään. Oli todella mahtava aamu! Kuvien ajankohta oli seitsämän kieppeillä ja aurinko se pilkisteli jo taivaanrajassa.

Tälle viikolle onkin sitten vielä yhteislenkkejä tiedossa. Perjantaille sovittiin kollegan kanssa aamujuoksu ja jos sää on silloin suosiollinen, menemme näihin kuvissa näkyviin maisemiin juoksentelemaan. Sunnuntaina vastaavasti kokoontuu taas HCR:n yhteislenkkipoppoo Pirkkolassa ja se on kalenteroituna ylös. Eilisen lihaskuntotreenin lisäksi mukaan mahtunee siis vielä toinen moinen ja pyörällä on vielä huomenna tarkoitus singertää. Toivokaamme siis auringon paistetta ja plussakelejä :-)