Mun menot vs. muiden menot

Pohdiskelin viime viikon sunnuntaina tätä kyseistä teemaa ja vasta nyt sain sopivan ajan aiheesta kirjoittamiselle. Nimittäin juokseminenhan on noin pääasiassa ihan koska vaan ja mihin ajankohtaan tahansa ujutettavissa oleva harrastus. Noin niin kun käytännössä. Mutta itselle on ainakin alkanut muodostua jonkinmoinen rutiini lenkkien ajotuksen kanssa, lapsiperheessä kun ruuhkavuosien aikaan ei sitä vapaa-aikaa ole ihan joka nurkalla tyrkyllä. No, asiahan heräsi sitten siitä, kun sunnuntaina samaan aikaan mun lenkin (siis sen suunnitellun) olisi pitänytkin lähteä kuskaamaan neitiä jumppaan siipan esteestä johtuen. Kun samaan syssyyn saatiin tyttären jumppakaverin vanhemmilta viesti että ovat reissuilemassa jä siis vaihtoehdoksi mun lenkki vs. tyttären jumppa.

Periaatteessa mun lenkkiä olisi ollut mahdollista justeerata, mutta.. Olin herännyt aamulla siten, että tankkaus olisi kohdillaan juurikin etukäteen tuumatun lenkin ajoituksen kanssa. Eli samalla olisi pitänyt ruveta pohtimaan uudemman kerran syömistä (tavoitteena ei siis ollut kympin pyörähdys vaan 20km pitkis). Ja aikatauluttamaan koko päivää uudelleen. Olin itsekäs. Jumppa jäi ja minä menin lenkille.

Mutta oliko fiilis hyvä? Nooh.. Kevyesti kulki, muutamat huikat otin pullosta juotavaa ja koko matkan suunnittelin tätä kirjoitusta. Eli tulinpa tuumanneeksi, että tavallaanhan tämä juoksu kuitenkin on aikataulutettua. Ja toisaalta jos sen vaikka vaan laittaisi kalenteriin ylös (kellonaikoineen kaikkineen) niin itse asiassa olisihan se sitten ihan verrattavissa muihin säännöllisiin harrastuksiin.

Mistä sitten aasinsiltana tulikin mieleen, että tässä piilee se jutun juoni: kun juokset yksin voi lenkkiä siirrellä oman mielen mukaan. Mutta jos meneekin sopimaan lenkkireissun kaverin kanssa, tulee hommaan selkeästi jo enemmän aikataulupainetta. Eikä sitä noin vaan lähdetä muuttelemaan. Samalla kynnys jättää juoksu väliin nousee korkeammaksi, kun tietää jonkun muun nähneen sen vaivan että on raivannut allakastaan juuri kyseisen ajankohdan yhteiselle harrastamiselle.

Mutta ettei nyt jäisi sitä kuvaa, että olisin koko sunnuntain maannut itseruoskinnan alhossa, lähdettiin siitä neidin kanssa Messukeskukseen GoExpoon (neidin sai houkuteltua paikalle metrilakuilla, on noi niin helppoja :-)). Monella foorumilla parjatut geimit oli mun kannalta oikein onnistuneet, sain vinkkejä fillarikaupoille ja kävin askelklinikalla. Missä muuten paljastui mielenkiintoinen asia. Mutta se johtaa taas uuteen tarinaan, joten jääköön seuraavan kirjoituksen aiheeksi.

Edellisen viikon urheiluihin tuli mutkia matkaan yllättävän vatsataudin myötä, mutta sain sentään jotain aikaiseksi :-)

Tiistai: lihaskuntoa (kahvakuulaa, jumppapalloa ja kuminauhaa)
Keskiviikko: lenkki 10,3 km
Torstai: lihaskuntoa (saman tyyppistä kun tiistaina)
Perjantai: aamulenkki 5 km
Sunnuntai: lenkki 20,3 km

Tällä vkolla joku kumma räkätauti yrittää päästä päälle, oon yrittänyt ottaa rennosti kun ens viikolla lähdetään Rukalle lomailemaan. Siellä en ajatellut sairastaa, joten tän vkon juoksut taitaa jäädä tuohon eiliseen 5 km testijuoksuun sekä yhteen hassuun lihaskuntotreeniin. Keeping the thumbs up että tämä outo "kurkkutuntuma" menee pian ohi.

PS: Noista kuvista: eivät ole lenkin aikana napattuja :-). Satuin tällä viikolla olemaan Töölönlahden hoodeilla keskellä kauneinta aurinkoista päivää ja nappasin muutaman tunnelmakuvan.