torstai 4. tammikuuta 2018

Ortopedin konsultaatiossa

Käväisin tänään jo laskujeni mukaan vuoden sisään neljännen kerran ortopedin pakeilla. Vetäisin taannoin sellaiset herneet nenään kun en näemmä enää edes junalle pysty juoksemaan ilman että jalat ottavat lisäkipua. Etsin erityisesti nilkan vaivoihin erikoistuneen ortopedin ja sain tälle päivälle ajan heti aamusesta. Näin lomalaiselle "aamusesta" tarkoittaa kello 10:50 :-) Mikä sinänsä oli just sopiva, kun aamusta huomasin jättäneeni käsilaukun (bussilippuineen) autoon, mikä oli jo aikaisin matkannut mieheni seurassa keskustaan.. Ei siis auttanut muuta kuin ottaa pyörä alle.

Olin jo varautunut aloittamaan koko potilaskestomukseni alusta ("viime huhtikuussa kun siirryin talvilenkkareista kesälenkkareihin..") mutta lääkäsi yllätti positiivisesti ilmoittamalla lukeneensa jo läpi mun edelliset käynnit ja niiden raportit. Päästiin siis suoraan itse asiaan eli plantaarifaskiitin kimppuun.

Lääkäri lähinnä kertasi jo mun kuulemia hoito-ohjeita, mutta niitä kun on tässä ehtinyt kertyä jo liuta, niin oli hyvä kuulla ne tärkeimmät. Myönnän, että en ehkä ole se aktiivisin jumppaaja, mutta kuka nyt ihan-joka-päivä edes pystyisi irroittamaan aikaa kolmen eri fyssarin antamille jumppaohjeille.. Varsinkaan kun niistä ei toistaiseksi ole valitettavasti ollut mitään hyötyä :-(

Ohje numero 1. siis on pallo. Sen kanssa tulee yrittää oman jalan holvikaaren mukaisesti jännettä hieroa. Vaikka se hierottava kohta olisikin kipeä. Itse nyt tässä samalla naputellessani pyörittelen palloa jalan alla, sekä sileää että piikikästä mallia. Piikikäs ei ole niin "tehokas" (ei siis paina yhtä kipeästi) kuin tuo sileän mallinen, mutta tehokkaita molemmat.


Ohje numero 2. on kantapehmuste sekä riittävä iskun vaimennus. Kyselin, suositteleeko suoranaisesti teettämään erillisiä pohjallisia, mutta ei kuulemma niin välttämätön. Mullahan on kertynyt noita kantapehmusteita jo muutamaa sorttia, viimeisimmät ostin Athletes footista ja edelliset Prahan matkalla Footlockerista. Myös Prismasta olen yhdet hankkinut, ihan ookoot nekin, mutta näistä geelisistä tykkään enemmän. On jo sen verran ottaneet "kontaktia" etten nyt lähde kuvaa laittamaan :-). Harkisten kyllä vakavasti josko ne Footbalancet hommaisin.. Kuitenkin toimi mulla aikaisemmin ihan hyvin nekin (kun siis mulla se juoksijan polvi oli riesana abt 4 vuotta sitten).

Ohje numero 3. on se yötuki. Kerroin säälittävän kokemukseni jalan päälle asetettavasta yötuesta, minkä sain ihan ortopedin tekemänä. Tuki piti siis kiristää yöksi sellaisella itseliimautuvalla sidenauhalla mutta annas olla jos sen laitoit liian tiukalle niin hei hei nukkumatille.. Käytin sitkeästi lastaa 5 viikkoa ja sen ajanjakson aikana kaikkina niinä öinä, jolloin tuki oli tarpeeksi kireällä tehon kyllä huomasi mutta kun kääntöpuolena oli se 10-20 kertaa herääminen (koska varpaat puutuivat, pohjetta särki, jalkapöytä säteili ja oli tulipunainen). Vaivojen seurauksena jouduin laittamaan tukea sen verran löysälle ettei siitä enää sitten mitään hyötyä ollutkaan. Eli en siis suosittele jalkapöydän päälle asetettavaa tukea.

Jalkatuki, joka ei auttanut ei niin yhtään. Vasen puoli varpaiden päälle ja oikea nilkan/säären etuosaan
Ortopedin kanssa keskustelin vaihtoehtoisista tukirakennelmista ja päädyin suuntaamaan suoraan lääkärikeskusta vastapäätä olevaan tukivälineliikkeeseen hankkimaan yösukkaa. Luulin vaan saapastelevani sisään mutta siellä olikin kovin ystävällinen palvelu ja sukkaa sovitettiin ennen ostopäätöstä. Hinta oli huimat 95€, mutta tässä konkurssissa tämä lasku on sieltä pienimmästä päästä.. Sukkaan suositeltiin sujautettavan jokin kova tukipohjallminen mistä näppäränä sainkin idean purkaa tuon edellisessä kuvassa näkyvän jalkatuen. Huis vaan tuki uuniin, 150 astetta ja odottelemaan.

Tuki on valmistettu puukuidusta ja jostakin hähmyisestä liima-aineksesta, mikä mahdollistaa sulattamisen ja uudelleen"valamisen". Muokkasin nyt härpäkkeestä kaksi erilaista tukea, sileän pohjallisen sekä jalan alle laitettavan tuen.

Vasemmalla pohjallinen, oikealla tuki. Ai et on kauniita :-)

Tässä tämä tukivälinereportaasi tältä kertaa. Toivon mukaan ei sukka ole ihan sekundaa vaan avuksi niin alkaisi vaiva pikkuhiljaa häipymään. Aikaa tässä kyllä menee, ortopedin mukaan noin 11kk on keskimääräinen toipumisaika.. Eli se on sitten hei vaan sekä HCR 2018 ja HHM 2018 :-(

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti