Voiko tämä olla totta?!?

Vakaa aikomukseni oli tulla tänne kertoilemaan viime sunnuntaisen City Survivors-kilpailun tunnelmia, mutta nyt joutuu postaus väistymään erittäin tärkeästä syystä. Tulin nimittäin tänne kertomaan noin 10 kuukautta vaivanneen kantakalvon rappeuman (a.k.a. Plantaari Faskiitin, plantaasin fakiirin, plantarfasciitis etc.) tilanteesta. Uskallan nimittäin ensimmäisen kerran todeta, että vaiva alkaa olla voitettu. Jeee!!! Vaiva, mistä kuulin, että omalla kohdallani se on jo kroonistunut. Vaiva, mistä luin surullisen kuuluisia tarinoita sen ikiajoiksi jääneestä kyläilystä. Vaiva, jonka vuoksi olen monesti jo menettänyt toivoni. Vaiva, josta voi parantua :-)

Ennen, kun aloitan oman vinkkilistani, kerrataanpa hieman (pikaisesti, aikaisemmat syväruodinnat löytyvät tältä foorumilta aikaisemmista kirjoituksista) mistä kaikki sai alkunsa. Huhtikuussa 2017 siirryttyäni talvijuoksulenkkareista neutraaleihin Adidas glideboosteihin alkoi vasen polven sisäsyrjä hangoitella vastaan. Vierailin tuolloin ensimmäisen kerran lääkärillä, joka määräsi juoksutaukoa juuri ennen HCR-kisaa. Kisaviikolla urpona menin salille tekemään etureisitreenin jalkaprässillä, minkä seurauksena HCR meni neljästä kilsasta eteenpäin pelkäksi selvitymistarinaksi, kun etureidet veti täysin jumiin.

Siitä selvittyäni jalka otti edelleen kipinää (tässä vaiheessa olin jo muuttanyt lenkkarit Adizero Tempoihin) ja nyt jälkeenpäin totean, että vasen kantapää tuntui myös juoksusta noissa tossuissa ottavan jotakin kipinää. Marssin tuolloin aikaisemmin hyväksi toteamalleni fyssarille, sain diagnoosin laiskoista pakaroista ja menin silti kaiken uhalla jänistämään HHM-puolimaraa 1:45 ryhmälle. Tuon seurauksena polvi oli peräti puolitoista viikkoa kipeänä, taisin tuon reissun tehdä siskon Asicseilla, GT2000 mallilla. Toim.huom. sisko ei moisilla ollut juossut, kun oli ostanut liian pienet tossut itselleen.

No, heinäkuussa Italian lomalle jätin suosiolla lenkkarit himaan ja pakkasin mukaan kaksi jumppakumpparia. Niillä ahkerasti pakaroita treenailin melkein joka aamu uima-altaalla. Sitten koitti THE DAY: laitoin varvassandaalit yhdelle kivikasavierailulle jalkaan (kivikasa on yhtäkuin Umbrian alueen vanhat kaupungit, jotka muistuttavat kovin toisiaan eli täynnä vanhoja kivisiä rakennuksia, kivikasoja :-)). Varvassandaalireissun seurauksena seuraava aamu koitti jäätävän kantakalvokivun kanssa. Tästä se siis lähti. Ja sitä kesti 10 kuukautta.

10 kuukauden aikana hoitokertomus oli kutakuinkin seuraava:
1. ortopedikäynti ja lähete magneettiin
2. toinen ortppedikäynti (eri ortopedillä), puinen yötuki ja lähete fyssarille
3. fyssaritapaaminen, mistä kotihoitona joka-iltaisia-jumppaliikkeitä pakaralle sekä 5 kertaa sähköhoitoa faskiittiin
4. ohjeistus tavata toista fyssaria, jonka kanssa uusi lista jumppaliikkeitä (tässä vaiheessa siis todettu, ettei sähköhoito tepsinyt :-()
5. kolmas ortopedikäynti (taas eri ortopedi), ohjeistus vaihtaa puulasta yösukkaan (kerrankin kunnon yöunet moneen kuukauteen)
6. neljäs käynti ortopedille (sama kuin tuo edellinen), jalan röntgenkuva ja kortisonipiikki.

Tästä alkoi oikeastaan vasta se kunnon toipumisvaihe. Ja tämä oli siis ajallisesti tammikuussa 2018, noin 6kk ensi-iskun jälkeen. Vaihdoin kengät korollisiin, töissä rupesin käyttämään sähköpöytää seisomalla työpöydän ääressä (noilla korkkareilla) ja aloin tosissani käyttämään sitä kuuluisaa kovaa palloa. Palloa siis käytin istuen tuolilla, ja rullailin niin kauan kunnes kipua ei tuntunut. Tähän ei mene sitä netistä löytämääni 15 minuuttia vaan ehkä 2-5min. Rullailin aamulla Hesaria pädiltä lukiessani. Rullailin päivällä, jos töissä satuin istumaan (kyllä, jalka kipeytyy tästäkin). Ja rullailin töiden jälkeen. Sekä vielä illalla. Tärkeintä on mulle ainakin rullailla palloa niin, ettei nilkkaa turhaa jännitä. Itse kuulen sellaisia pieniä rusahteluja ja tuntuu, että se tuo samalla helpotusta. Ja rullailua jatkan edelleen.

Nyt olen kaksi päivää ollut oireetta!! Vitsi mikä tunne!! Eilen uskalsin ensimmäistä kertaa TRX-tunnilla hyppiä narujen varassa sekä hölkätä alkulämmittelyssä. Ja yhdet spurtit viivalta viivalle tein myös, kaiken uhalla. Ja tänään aamulla mitään outoa tuntemusta ei ollut!!!!

Mikä sitten mulla tähän auttoi? No varmaankin ensisijassa aika. Usko meinaan loppui jo ajat sitten :-) Toisaalta pari viikkoa sitten kuulin vinkin kurkumakuurista, minkä aloitin abt 2 vkoa sitten. Ja vajaa viikko sitten aloitin Burana-kuurin. Sillä sain tämän 10kk:n aikana lievästi ärtyneen vasemman kantakalvon toipumaan ja ajattelin, että nyt olisi hyvä hetki kokeilla samaa kikkaan. Kaverini nimesikin tämän mun kuurin osuvasti kurbuna-kuuriksi :-)

Kurkumaa ja Buranaa

Muut vitaamiinivalmisteet

Tässä menee vielä aikaa, ennen kun olen täysin kunnossa ja nyt se kuuluisa maltti on valttia. Yösukasta en vielä(kään) uskalla luopua, toisaalta kun se ei kerran mitenkään häiritse, niin hengatkoon mukana.

Mitä tästä siis opin? Pallo kannattaa ottaa HETI käyttöön. Ja käyttää sitä oikein eli ei koko kehon painolla runnella kipeää kohtaa vaan istuen hitaasti ja lempeästi koittaa saada pallon kanssa kipua lieventymään. Kunnon kengät on kaiken a ja o. Tällä hetkellä kaikki lipokkaat ja balleriinat on mulla pannassa, korkkarit numero 1 ja tennareihin olen sujauttanut tuettujen kenkien pohjalliset. Ja ne kuuluisat geelikantakupit, ihan ässä!

Lidl by Heidi Klum

Adidaksen SwiftRun tennarit, missä Tempojen pohjalliset

Näistä tossuista käytössä siis nuo pohjalliset

Athletes Footista hankitut geelikantakupit

Pidetään siis peukkuja, että homma jatkuu tästä eteenpäin vähintäänkin samanlaisena ja että ehkä mun haave syksyn rantamaratonin puolikkaasta toteutuu! City Survivors-kuulumisia sitten seuraavalla kertaa :-)