21098m jälkeen

Tuli hieman aiottua pidempi tauko kirjoittamiseen, kiitos että olitte kuuleman mukaan käyneet täällä kurkkailemassa :-) Seuraa pitkä ja perusteellinen matkaraportti kaikkine käänteineen, toivottavasti jaksatte lukea loppuun saakka.

Viime viiko sujui hyvin vaihtelevissa tunnelmissa. Päätin antaa jalan olla, yritin jättää murehtimiset taka-alalle ja noudattaa suunniteltua juoksuohjelmaan suomalaisella sisulla. Ensin kaikki näyttikin menevän ihan ookoo, mutta tiistaisella lenkillä tulikin sitten takapakkia oikein roppakaupalla. Juteltuani fyssarin kanssa ja käytyäni terkkarilla teipattavana, päätin aloittaa uuden tulehduskipulääkekuurin ja sisuuntuneena vaan antaa mennä. Torstaille tarkoitetun hölkkälenkin jätin kuitenkin väliin.

Pääsin siis koipeni kanssa lähtemään matkaan aiotun aikataulun mukaisesti. Olimme buukanneet lennot jo hyvissä ajoin ja päätimme suunnata kisapaikalle jo edellisenä päivänä fiilistelemään tunnelmaa ja valmistautumaan (=tankkaamaan) kisaa varten. Koska prioriteettinä ei ollut mahdollisimman täsmällinen aika vaan halvat hinnat, päädyimme valitsemaan kuljettajaksemme Norwegianin airshutlet. Täsmällisyys ei tällä kertaa ollut ko. lentoyhtiön valtti, vaan koneemme rullasi matkaan aikataulustaan noin 55min myöhässä. Tukholmaan laskeuduimme siis noin 17 paikallista aikaa.

Tässä vaiheessa päätimme jättää juoksuromppeiden noutamisen seuraavaan aamuun, sillä normaalisti 10min välein liikennöivä Flygbussarna päätti myös ottaa juuri meidän kohdalle oudon 30min vuorovälin. Kun bussiin vielä eksyi eräs epätietoinen rouvashenkilö, johon kuskikin hieman hikeentyi ("Snälla du jag har nu svarat dig flera gånger. Sit nu stilla bara!"), saavuimme määränpäähän vasta kuuden aikaan. Kisa-alue sulkeutui juurikin samaan aikaan, joten päätimme suunnata suoraan hotellille.

Hotelliksi olimme valinneet Scandic Grand Centralin mikä osoittautui sijaintinsa puolesta oivalliseksi valinnaksi. Ei ihan kaupungin vilskeessä mutta riittävän lähellä kaikkea. Huoneemme oli hieman tavallista tilavampi superior, mikä riitti kahdelle rouvalle oikein mainiosti :-)

Ennen kun matkatavaroita oli availtu

Kamat jätimme niille sijoillemme ja suuntasimme samoin tein syömään. Nälkä oli jo melkoinen ja seuraavan päivän koitos vaati runsasta tankkausta. Päätimme suunnata mahdollisimman lähelle hotelliamme aterioimaan ja tovin kuljeskeltuamme löysimme teemaan mainiosti sopivan ravintolan (muistaakseni BBQ house).

Kello oli jo sen verran paljon että valitsimme molemmat kala-annokset uuniperunalla. Itse otin lohen, kaverini tonnikalaa. Melkoiset rekkamiehen annokset sieltä sitten purjehtivat pöytään. Jälkeen kuvaa en tullut napanneeksi, ei tosin olisi mikään esteettinen näky ollut.

Jälkkäriksi hain isän suosituksesta pullan paikallisesta 7-eleven putiikista. Korvapuusti oli niin kuivakan näköinen että toskapulla sai tällä kertaa toimittaa hiilaritankkauksen osuutta.

Seuraavana aamuna aamupalalla joukkoomme liittyi siskoni, joka oli lennäntänyt aamusta paikalle kannustus-/huoltojoukkoihin. Lähdimme leipä-puuro-croissantti-hedelmä -tankkauksen jälkeen suuntaamaan kisapaikalle noutamaan chippejä ja numerolappuja. Aikaiset noutajat vastaanotti vielä kovin väljän oloinen kisakeskus, joskin vilinää ja vilskettä löytyi lähempänä kisakansliaa.

Saimme rekvisiittamme ja jäimme paikalle pörräämään erinäköisen kojujen valikoimaa tutkiskellen. Olimme molemmat juoksukaverini kanssa haksahtaneet ostamaan ilmoittautumisen yhteydessä tyrkytetyt "Jag tränar för DN. Stockholm Halvmarathon 2014"-paidat, mitkä osoittautuivat hienoiseksi virhehankinnaksi. Ensinnäkin ostamamme koko s oli lievästi sanottuna reilu eikä vihreä väri oikein miellyttänyt silmää. Siispä bongattuamme myynnissä olevat kisapaidat (200sek) päätimme investoida moisiin. Täytyyhän nyt jotakin tuliaista olla kotiin viemisiksi.

Kisa-alueelta suoriuduttuamme ehdimme vielä hetken kierrellä kaupoissa ja käydä lounastamassa ennen kun suuntasimme hotellille valmistautumaan.

Päädyin kaikkien jo-mukaan-haalimani juoksukaman lisäksi täydentämään varastoani XXL:stä löytämilläni Puman kompressiotrikoilla. Ne osoittautuivatkin mitä oivallisimmaksi valinnaksi, sillä kyseiset housut tukivat erinomaisesti tuota oikuttelevaa polvea. Vaikka keli olikin lämmin (+19) päätin suojata polveani ja ottaa riskin hikoavista rikoista.

Jännitys oli korvia huumaavaa kun saavuimme kisapaikalle h-hetken lähestyessä. Esimmäinen reaktio oli kylläkin että kiesus mikä määrä porukkaa!!!! Ilmoittautuneita oli kaikkiaan yli 18 000, ja sen kyllä huomasi. Jätimme tavarat siskolle ja suuntasimme kohti lähtöryhmiämme. Koska juoksimme kaverini kanssa eri ryhmissä, jouduimme hyvästelemään toisemme oman ryhmäni portilla. Toivotettuamme toisillemme tsempit ryhdyin säätämään musiikkia ja mieltä kohti tulevaa koitosta.

Parin lähtöryhmän jälkeen oli oma vuoroni käydä matkaan. Valtaisa määrä juoksijoita rynni kohti starttia pamauksen jälkeen ja ohitettuani starttiviivan painoin kellon käyntiin. Lievä epätoivo iski jo heti alussa kun matkaan lähti AIVAN KAAMEA MÄÄRÄ juoksijoita, selvästi niin eri vauhtisia.

Pienen pyrähdyksen jälkeen edessä oli tunneli. Tämä ei todellakaan ollut mikään miellyttävin mahdollinen paikka.. Järjestäjät olivat selvästi käyneet kastelemassa tunnelia, sen verran märkää siellä oli juosta mutta happi oli aika vähissä ja kuumuus melkoinen tuhansien juoksijoiden rynniessä samanaikaisesti suhteellisen kapeassa maastossa.

Tunnelista selvittyäni päätin iskeä niin sanotusti tallan pohjaan ja lähteä kiihdyttämään askelta. Taakse jäi niin 1:50 jänö palloineen kun 1:45 pallo myöskin. Kympissä huomasin olevan hyvässä vedossa, juoksu kulki ja keli oli mitä mahtavin. Keskityin maisemien sijaan kellon lyysailuun ja musiikin kuunteluun. 12km jälkeen päätin jatkaa kilometri kerrallaan. Tykitin niin kovaa kun uskalsin tiedostaen kuitenkin vielä edessä olleen matkan. 20km jälkeen uskalsin vielä hetken kiihdyttää vauhtia mutta sitten alkoi uupuumus painaa. Tiesin jo tässä vaiheessa alittaneeni edellisen ajan roimasti joten annoin vaan mennä.

Maalissa kello pysähtyi aikaan 1:42. Halasin innoissani maalin tuntumasta löytynyttä siskoani ja fiilis oli sanonkuvaamaton. Koko kesän uurastus ei ollut mennyt hukkaaan, päin vastoin. Jalka kesti, pohkeet olivat puupökkelöt mutta who cares: I did it!!

Movescountista napattu juoksureitti

Summa summarum uudestaan en varmaankaan Tukholman reittiä lähde juoksemaan. Etukäteen mainostettu tasainen maasto oli kaikkea muuta ja näin suuret massat tulisi jaotella hieman pienempiin lähtöryhmiin. Alussa joudin vetämään melkoista siksakkia puikkelehtien hitaampien kanssajuoksiotteni ohti, minkä seurauksena Ambit näytti maalissa kokonaismatkaksi yli 22km. Kello tosin oli seonnut tunnelissa, eli kellon mittaama matka oli kaikkiaan suuntaa antava.

Säätä ei voi moittia, ei myöskään matkan varrelle pykättyjä huoltopisteitä. Energiajuomat kiersin kaukaa, samoin matkanvarrella tarjotut banaanit, pähkinäpatukat, kolajuomat sekä muut energiatuotteet. Keskityin juomaan vain vettä ja se toimi tällä kertaa oivallisesti. Maalissa saadut eväät söin miltei heti kaikki palautusjuomaa lukuun ottamatta. Voi että maistui makoisalta korvapuusti maalissa :-)

Kiitos vielä isosti I:lle matkaseurasta! Ihan huippureissu kaiken kaikkiaan. Samoin kiitos siskolle huoltojoukosta (sekä suurimmasta osasta näitä kuvia). Ei muuta kun tossut kohti seuraavaa koitosta.