Päätin kuitenkin varmuuden vuoksi laittaa jalkaan kinesio-teipit ja sonnustautua Tukholmasta hankkimiini Puman kompressiotrikoisiin. Vaikka taivaalla ei juurikaan pilviä näkynyt, luotin sääennusteeseen ja potkaisin Asicsit jalkaan. Perhe kyyditsi kisaajan lähtöpaikalle, minne olimme sopineet työkaverini kanssa treffit.
Kävimme viemässä tavaramme säilytykseen ja teimme pienen lämmittelykävelykierroksen. Matkalla vastaan tuli muutamia tuttuja, joille toivottelimme hyviä juoksuja. Kello alkoi lähestyä h-hetkeä ja lähdimme suuntaamaan kohti Otaniemen urhelukenttää.
Ennen juoksukisan starttia matkaan lähtivät kickbike-potkuttelijat. Miltei heti tuon startin jälkeen juoksijoita alettiinkin huhuilemaan kohti lähtösuoraa.
Suoralle oli laitettu ohjeellisia tavoiteaikoja kaikille juoksumatkoille, myös kympille. Jäin 40min ja 50min väliseen lokeroon odottelemaan starttia ja ehdin vielä muutaman tutun kanssa vaihtaa kuulumiset, toivottaa kollegalle hyvää juoksua ja säätää musiikit soimaan ennen alkupamahdusta.
Sää oli juoksuun mitä mainioin, sopivan pieni tuulenvire siivitti matkaa ja vaihteleva maasto (pääosin tosin asfalttipäällysteistä) haastoi juoksua toden teolla. En ollut sen tarkemmin tutustunut reittiin ennalta vaan annoin mennä joukon jatkeena.
Alku vaikutti lupaavalta ja pääsin suht rentoon juoksuun. Oli ihanaa päästä heti alusta alkaen juoksemaan ilman tuhatpäistä ihmismuuria. Pikkuhiljaa alkoi kuitenkin valjeta, että puolimaratonista taisi sittenkin olla liian vähän aikaa kulunut. Siinä missä puolikkaalla aloin 12km kohdalla juoksemaan kilometri kerrallaan, iski samainen tila päälle jo 3km kohdalla. Suuta kuivasi ja vaikka olin suunnitellut juoksevani juomapisteen ohi, aloin jo toivomaan vesipulloa luokseni.
Juomaa oli onneksi tarjolla jo heti 5km juoksun jälkeen ja hörppäsin mukista muutaman kulauksen. Jatkoin matkaa ja hetken juoksu kulkikin taas huomattavasti paremmin, Kunnes.. Noin 7km kohdalta alkoi nousu, Jota kesti, ja kesti ja kesti.. Sisulla päätin juosta vaikka tässä vaiheessa olisi tehnyt mieli siirtyä kävelemään. Keskivauhti putosi 4:40 :stä 5:30 :een. Sinnittelin ylös vain sen voimalla että tiesin edessä olevan alamäen. Alamäki menikin kepeästi rullaten ja jäljellä oli enää kahden kilometrin koitos.
Loppuosa oli metsäistä maastoa, mikä oli asfalttisen mäkiosuuden jälkeen todella miellyttävää. Silti jalat painoivat kuin lyijysäkit ja päätin olla enää katsomatta kelloa ja keskivauhtia. Ohi vilisteli loppukiriin sisuuntuneita juoksijoita, itse päätin ottaa tavoitteeksi vain maaliin pääsemisen.
Kun viimein urheilukenttä siinsi edessä sain kaivettua viimeiset voiman rippeet ja latasin vielä loppusuoralle kunnon vauhdin päälle. Sammutin kellon heti maaliin saavuttuani, nappasin minulle ojennetun tuotekassin sekä juomapullon ja suunnistin vesipisteelle. Puolimaratoniin verrattua olin aivan puhki ja istuuduin ruohikolle hengitystä tasaamaan.
Olin enemmän kuin tyytyväinen aikaani, jonka eteen todella tuli tehtyä tyotä. Tavoitteena pitämäni 45min ei ihan mennyt rikki, mutta kyllä 47min ja rapiat on moisen koitoksen jälkeen erinomainen tulos. Reitti oli mielestäni melko rankka, tosin kauniit maisemat matkan varrelle oli valikoitunut.
 |
| Oma juoksureittini Moverscountista napattuna |
Porukat olivat tulleet juoksua katsomaan ja sain autokyydin kotiin. Autossa minua odotti korvapuusti, mikä maistui kisan päälle mainiolta.
Päätin autossa istuessani ja polven jomotusta tunnustellessani, että juoksukausi 2014 päättyi tähän. Ensi viikolla koittaa paluu arkeen ja samalla suuntaan uudemman kerran lääkärille polven kuntoa tiedustelemaan. Juoksu nyt todistettavasti ei polvelle tee lainkaan hyvää, joten tällaiset suoritukset on valitettavasti jätettävä väliin. Näin ollen lokakuulle kaavailtu puolikas täytyy siirtää ensi vuodelle. Haikeana suuntasinkin saman tien SATSin sivustolle jumppia valikoimaan. Jos nyt sitten uusille tossuille tulisi käyttöä edes salilla..
Kiitos kollega-M seurasta! Juoksutarinaosasto vaikenee toistaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti