Poluilla

Olen monesti juoksennellessani pitkin Keskuspuistoa tuuminut, kuinka paljon siellä olisi kuvattavaa. Koska juoksua ei tietenkään voi keskeyttää kuvaamista varten, en ole saanut aikaiseksi tallennella näkymiä mustoksi. Tänään kauniin auringon paistellessa (ja viimeisten opintovapaapäivien ollessa käsillä) päätin pakata kameran reppuun, ottaa pyörän alle ja lähteä polkemaan tuttuja juoksupolkuja. Seuraa siis kattava kuvaus reitistä kohti Pitkäkoskea.

Suuntaan yleensä aina matkaan Pirkkolan kautta, vaikka reittejä täältä meidän nurkilta olisi useampia. Jotenkin sitä on niin tapojensa vanki, että kerran opittu reitti tuntuu luontevimmalta eikä sitä uskalla ajautua risteyksestä tuntemattomille polulle.

Suuntasin suoraan Pirkkolan läpi, ohi urheilukentällä tuntiaan aloittelevan koululaisluokan ja jatkoin matkaa kohti Paloheinää. Jo tässä vaiheessa matkantekoa helpottamaan ilmaantui valkoinen, edellisen päivän Pääkaupunki-juoksuratamerkintää osoittava kalkkiviiva. Arvoin muutamaan otteeseen josko lähtisin viivaa seuraamaan vaan päätin sitten kuitenkin jatkaa omaa tuttua reittiäni.

Ensimmäisen varsinaisen pysähdyksen tein Paloheinän valtavan mäen juurella. Muistan ensimmäisen lenkkireissuni, kun jo hyvän matkaa taivallettuani vahingossa eksyin mäen päälle vievälle polulle. Oli kyllä kauniit maisemat vaan ei tuolloin kovin mieltä lämmittäneet moiset. Itse asiassa olen toisenkin kerran huomaamattani päätynyt tuon samaisen mäen päälle, kaikki tiet taitavat viedä Paloheinän mäelle. Vai miten se lausahdus menikään :-)

Juuri laitettuani kameran laukkuun vastaan tulla rullaili herra suksineen. Harmillista kyllä, en onnistunut saamaan häntä salakuvattua, vaan päätin jatkaa matkaani.

Pian saavuin perille Pitkäkosken ylittävälle sillalle, parkkeerasin pyöräni sillan toiselle puolen ja jalkauduin kameroineni kuvaamaan. Sääli, ettei kuviin saanut tallennettua tuota joen kohinaa, se nimittäin on osa tämän paikan viehätystä.

Hiljaa virtaa Vantaa..

Sillan toiselta puolen matkaa olisi vielä pääsyt jatkamaan eteenpäin, mutta päätin tällä kertaa kääntyä takaisinpäin. Joen vartta pääsee molemmin puolin kulkemaan ja taitaa sinne olla sopivin välimatkoin pykätty ihan levähdyspaikkojakin (ainakin pöytä-penkki -yhdistelmiä).

Ensin kieltämättä kuvittelin näkeväni lumikimpaleen kiinnittyneenä kivenlohkareiden väliin mutta tarkempi zoomaaminen paljasti kyseessä olevan vaahtopäämuodostelma.

Luntako mä nään? En vaan vaahtopään :-)

Jos suuntaa tuonne Pitkäkoskelle retkeilymielessä, on paikalla mahdollista pitää breikkiä myös ulkoilumajalla. Maja ei kovin suuri ole, mutta viehättävä ja ehdottomasti vierailun arvoinen.

Alkuperäisenä aikomuksenani oli jatkaa tästä matkaa vielä kohti Haltialaa vaan sen verran kello oli jo vierähtänyt, että lounasaika kolkutteli ovella. Päätin siis suunnata renkaat kohti kotia.

Siinä, missä juoksulenkillä olisin varmasti vieläkin miettinyt mitä mahdoin nähdä, päätin pysähtyä ottamaan kuvaa kummallisesta "taideteoksesta". Edelleenkään en tiedä, mikä tämä alla oleva taide-esine on, jokin pahvista (?) ja lehdistä koottu härpäke killui puun oksalla. Mahtaako joku osata kertoa tarkemmin, mistä tässä mahtaa olla kyse?

Kamala mäki, sekä ylä- että alamäkenä ;-)

En kuitenkaan malttanut olla ajamatta paluumatkalla Paloheinän mäen päälle. Kaunis auringonpaiste oli houkutellut paikalle muitakin valokuvaajia (tai lintubongareita), kun meikäläinen tässä vaiheessa kameran akun loputtua joutui tyytymään kännykän kameraan. Hieman kieltämättä nolotti napsia kuvia kännykällä, mutta minkäs teet. Ensi kerralla pitää tsekata että akku kestää koko retken ajan.

Vinkkinä Keskuspuistoon ensimmäistä kertaa lenkille lähteville on tutustua hieman etukäteen reittikarttaan. Vaikka itse olen kyseisessä puistossa lenkkeillyt jo useamman vuoden, viime keväänä onnistuin kuitenkin eksymään reitiltä. Pientä probleemaa reitelle aiheuttaa tuo Paloheinän nurkilla oleva tunnelinkaivuuprojekti, minkä vuoksi osa teistä saattaa olla yht´äkkiä suljettu. Samoin vaikka suhteellisen hyvin puistoon on laitettu tienviittoja, osista kohtaa pitää kuitenkin tietää minne mennä eikä kaikissa risteyksissä välttämättä ole merkintöjä.

Maasto on vaihtelevaa ja eritasoisia reittejä löytyy pilvin pimein. Paloheinän mäki lienee paikallisten keskuudessa suosituin mäkivetotreenien harjoittelupaikka, sen verran siellä näkee juoksijoita mäkeä ylös kirmaamassa. Oli se ihan hyvä treeni pyörälläkin, varsinkin jos unohtaa vähentää vaihteista kierroksia..