Kisakatsomossa Vantaan maratonilla

Koska lääkäri ei myöntänyt lupaa lähteä lunastamaan maksamaani Vantaan maratonin puolikkaan juoksua, jouduin tyytymään tällä kertaa seuraamaan kisaa nauhan toiselta puolen. Päätin kuitenkin lähteä kisapaikalle kannustamaan kavereita juoksussa ja samalla huolehtimaan juoksijoiden huoltotoimenpiteistä.

Sää oli ulkoisesta (ankeasta) näkymästään huolimatta mitä oivallisin juoksua ajatellen. Asteita oli noin +10, sateesta ei tietoakaan, ei tosin auringostakaan, kun starttasimme matkamme kohti Tikkurilassa sijaitsevaa urheilupuistoa. Tuumailimme auton mukaan ottamisen järkevyyttä, mikä osoittautui täysin turhaksi. Paikan päällä parkkipaikkoja oli hyvin tarjolla, joten paikan etsimiseen ei kulunut lainkaan aikaa.

Päätin käydä samaisella reissulla tiedustelemassa kuinka toimin lääkärintodistuksen kanssa eli kiepsahdimme ensin kisakanslian kautta. Täytyy myöntää, että fiilis alkoi sen verran nousta että jos jalka olisi mitenkään osoittanut toipumisen merkkejä, olisin kiskaisuut numerolapun paitaan ja suunnannut reitille. Vaan toisin täytyi tällä kertaa tehdä..

Kisakansliasta selvittyämme kaverit veivät ylimääräiset tavarat säilytykseen ja lähdimme rakennuksen ulkopuolella kulkevan reitin varrelle päivystämään maratonille jo pari tuntia aikaisemmin lähtenyttä kaveriamme. Onnistuimmekin tovin väijynnän jälkeen bongaamaan reippaan juoksija, joka huuteli iloisesti ohi meneessään että "vielä on 21 kilsaa edessä".

Suksivoiteet esille :-)

Kello alkoi tässä vaiheessa raksuttaa jo kohti puolimaratonin lähtölaukausta ja ämyreistä huudeltiin kutsuhuutoja startin suunnalla järjestettävälle lämmittelylle. Päätimme lähteä kohti starttia ja katsastaa samalla, millaista jumppaa siellä olisi tarjolla.

PekkaNiska oli hiissannut lavan avulla jumpparin juoksijoiden yläpuolelle, mistä liikkeet sekä ohjeistavat käskyt kuuluivat ja näkyivät selkeästi. Liityimme jumppaavan massan jatkoksi (myös meikäläinen, jonka kevyt trikoovarustus alkoi tässä vaiheessa kaivata jo täydennystä).

Tässä vaiheessa päätin toivottaa molemmille kavereille hyvät juoksut ja suunnata hieman startista etäämmälle seuraamaan lähtöä. Muutama muukin oli samoin aikein liikkeellä, onnistuin kuitenkin löytämään sopivan rakosen kamerani kanssa.

Koska tiesin kavereiden viettävän reitillä tovin, päätin lähteä pienelle reippailukävelylle lämmittelemään tässä vaiheessa jo melko kohmeisiksi muuttuneita jäseniäni. Tikkurila on lapsuuden ajoilta sen verran tuttu paikka että osasin suhteellisen helposti suunnistaa paikalliselle kävelykadulle. Ajattelin hankkia juoksija-rouville pientä evästystä maaliin joten kuljin kohti tuttua raittia.

Hieman oli seutu muuttunut sitten lapsuuden päivien, poissa olivat Tiimari, Intersport, Carrols sekä muut aikanaan niin tutuiksi tulleet kaupat. Ruokakauppa sentään oli edelleen paikallaan, mistä pääsin noutamaan pepsiä, keksejä ja nachoja. Ostokset tehtyäni kello olikin sen verran jo hurstellut eteenpäin, että päätin rivakasti hipsiä takaisin juoksutapahtuman nurkille. 

Olin jo kaupoille mennessäni bongannut maalin lähettyviltä juoksureitille kuuluvan ylikulkusillan ja päätin jäädä sen nurkille kavereita tähyilemään. Paikka olikin mitä mainioin, sillä näkyvyyttä löytyi molempiin suuntiin.

Juoksijoita kulki ohi tasaisena virtana. Keltaiset ja valkoiset laput erottivat maratoonarit puolikkaan koitoksen osallistujista, tosin näin tähystäjänä askeleen lennokkuus kertoi myös aika paljon takana olevasta matkamäärästä.

Sulhanen karkuteillä :-)?

Kun kaverit (sekä eräs minut kameroineni bongannut entinen kollega) olivat ohittaneet tarkkailupisteeni päätin siirtää sijaintini lähemmäs maalia. Ajattelin jäädä taas hieman kauemmas tarkkailemaan loppukirejä sekä bongaamaan mahdollisia huippusuorituksia.

Täytyy kyllä todeta, että huippuajat vaativat huippujuoksun! Ihan uskomattomia loppukirejä onnistuin näkemään. Ja mikä vauhti noilla juoksijoilla on vielä yli 21 kilometsin taivalluksen jälkeen. En kyllä itse moiseen pystyisi!!

Pian ensimmäinen kaveri kurvasikin maalisuoralle. Innostuin huutelemaan kannustushuutoja, sillä huomasin ennätyksen olevan tulossa. Vitsit, että tuli itsellekin niin hyvä fiilis, kun kaveri onnistui kauden viimeisessä kisassa juoksemaan oman ennätyksensä!! Lähdin miltei samaa matkaa siirtymään maaliviivalle onnittelemaa kisaajaa ja viemään lämmintä vaatetta päälle.

Olimme juuri ehtineet käydä noutamassa maalissa jaettevan eväspussukan kun toinenkin kaveri kurvasi paikalle. Molemmat kehuivat kovasti reittiä ja sanoivat reitin olleen mukavan tasainen. Vaikka puolimaratonin kisa koostuikin kahteen kertaan juostavasta lenkistä, ei tämä ainakaan näitä rouvia ollut haitannut lainkaan, päin vastoin!

Pepsipullot hävisivät suhteellisen ripeästi juoksijoiden kurkuista alas, samoin keksipaketti tuhoitui salamavauhdilla. Vaatteet ja muut tavarat noudettuamme olimmekin valmiit suuntaamaan kotimatkalle.

Ensi vuoden kisa infottiin juostavaksi 10.10.2015. Sinne siis siirtyy minunkin osallistumiseni (jahka nyt onnistuisin tuon lääkärin postittaman todistuksen saamaan) eli: Vantaa, silloin viimeistään nähdään :-)