Työmatkajuoksu

Huh hei, nyt on koettu se kaksi kertaa päivässä juoksutreeni meikäläisen osalta ja täytyy kyllä todeta että ei ole meikäläisen juttu moinen ei.. Päätin siis tänään kauniin sään turvin lähteä aamusta työmatkaa taittamaan lenkkareissa. Mukaan pieneen autoliikkeestä saatuun reppuun ängin läppärin oheen kaiken tarpeellisen karsien määrän minimiin. Läppärikin piti jättää työmaalle, vaan unohtus.. Ei siis auttanut muuta kun raivata sille tilaa meikkien sekä muun ääritärkeän oheen 🙂

Täytyy sanoa että kyllä varmaan on repullakin merkitystä kun tuntui niin kovin vaivalloiselta juoksu moisen jatkuvasti puolelta toiselle seikkailevan selkäseuralaisen kanssa.. Olin virittänyt reppuun klipsin, jonka tarkoitus oli pitää reppua edestä paremmin paikallaan men det funkade inte. Koko ajan sain olla repun asentoa korjaamassa eli uudenlaista patenttia edellytetään.

Jos hetkeksi unohdan tuon repun ja sen aiheuttaman ylimääräisen kuorman (ja tuskan) oli itse reittikin aikas berberistä. Päädyin aikaisemman suunnitelman vastaisesti kuitenkin uhmaamaan keskuspuiston straadaa ja siellä aamulla (puhutaan siis about 6:45 ajankohdasta) oli paikka paikoin vielä yöllisen räntärämmetyrskähdyksen jäänyeitä sekä auraamisen jäljiltä jäisiksi paljastuneita pätkiä (toim.huom. tätä siis muuallakin kun vain "ei talvikunnossapitoa" pätkillä).

Korvissa soi eilen Jannin blogista poimittu biisilista ja aamuankeutta vastaan taistelin eilen Haruki Murakamin kirjasta lukemani ultrajuoksun voimin ("jäljellä on vaan 2km ei 50.."). Lopputulemana 6.21km tuli suoritettua ja suihkun kautta siirryin työmaalle.

Aurinko alkoikin paistelemaan lupauksensa mukaisesti ja paistetta riitti iltapäivään saakka. Oli kyllä työn ja tuskan takana innostaa itsensä paluumatka juoksuun ja hetken jo harkitsin ottavani HSL:n gummipyörät alle. Kollega antoi käskyn olla mamoilematta, eli ei auttanut kuin ryhtyä tuumasta toimeen. Uhkasin tosin juoksevani kamat päällä bussiin, en sitten kuitenkaan moiseen ryhtynyt.

Paluumatkalle suunnistin aamun reittisuunnitelman mukaisesti rantareittiä. Jalat tuntuivat tönköiltä, jokainen liikennevalo paloi punaisena enkä oikein saanut kauniista säästäkään nautittua. Poikkeuksellisesti en laittanut musiikkia päälle vaan juoksin fiilistellen (jos sitä taivallista nut voi fiilistelyksi kutsua) koko matkan kaupungin hälinää aistien.

Matka sujui suhteellisen hyvin, jäätä ei reitillä ollut, lammikoita sitäkin enemmän. Tuli pariin otteeseen melkeen estejuoksua harrastettua. Sen verran laajoja "altaita" matkalle osui. Paluumatka oli himppasen menomatkaa lyhyempi, ja päiväkodilta jatkoimme tyttären kanssa vaan kävellen kotiin.

Summa summarum: tulipahan tehtyä, mutta jatkossa taidan yhdistää pyöräilyä moiseen reissuun. Joko meno tai paluu pyörällä jeesaisi kummasti, toisaalta arkipäivän lenkiksi 12km on ihan kelpo suoritus😊

Edit. Kuvat ovat parin viikon takaisen lenkin jälkeisestä auringon paisteesta. Nyt kun samaa maisemaa katselee niin onhan se lumi melkoisesti kaikonnut..